Sama meno jatkui ala-asteella. Kun leirikoulussa jokaiselle teipattiin lappu selkään ja käskettiin kirjoittaa hyviä asioita kaverista, minulla luki lähes poikkeuksetta "open apuri". Yläasteelle siirtyessäni "kapinoin järjestelmää vastaan" ja äijäilin urakalla isoveljen vanhoissa verkkareissa, mutta toiselle asteelle siirtyessäni lukion oppilaskuntatoiminta ja tutorointi veivät mukanaan.
Oikeastaan se kaikki taisi lähteä siitä tutoroinnista ja nyt huomaan toistavani samaa kaavaa ammattikorkeakoulussa. Edellisen vuoden toimin tutorina toimintaterapian koulutusohjelmassa ja sitten hurahdin järjestötoimintaan ja pyrin edustajistoon, vaikka silmissä loisti vain JAMKOn toimisto ja suuri lauma uusia tutoreita, joita saisi vahtia ja paimentaa viimeiseen tutorpassi-merkintään saakka.
Olen aina sanonut, että tehdään kunnolla tai ei ollenkaan ja järjestelmällisenä tyttönä päiväkodin vieressä sijainneella pellollakin hiihdin kierroksen toisensa perään, jotta saisin passin täyteen tarroja. Eihän sitä nyt voinut keskenkään jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti