maanantai 29. lokakuuta 2012

Just another manic Monday...


Headline is explainable by the the Bangles.

I feel surprisingly much pressure to write this blog. As the communications secretary for JAMKO, I constantly struggle with how to communicate in the most effective, clear and interesting manner, not only to students but also to the outside world. I would love there to be a magic wand type of a solution to this: you-say-this-and-that-on-facebook-at-this-time-and-it-will-reach-all-sudents. But it is not always that easy. Therefore, I would be interested in hearing from you guys, how you think we should communicate with you; when and where would our messages reach you the best. You can add comments below, send me email or reach me via facebook. I would love to hear from you!

I am JAMKO’s second North Karelia quarterback – or reinforcement, however you wish – and if you come to visit JAMKO’s office and you hear giggles and weird sounding dialect, then that would me and our tutor- and sports secretary Minna. We come from almost the same area in Eastern Finland so we seem to occasionally think in sync.

I have been working as the Communications and Trusteeship secretary since the beginning of September and I ended up in Jyväskylä via the route: North Carelia-Canada-Ethiopia-United States-Wales-Bosnia&Herzegovina. I went to school in Canada, the USA and the UK, and I taught in primary and high school in Ethiopia and Bosnia. This is how I spent 7,5 years. But due to this, I notice myself comparing my experiences in these countries to the Finnish education system. Not a day goes by when I don’t ponder how issues related to education systems and students’ unions vary between countries and how they are organized and done differently. So I thought that this week in this blog, I would open up some discussion on some of these comparisons. I am considering writing about education and fees, education systems in general and representatives elections as topics. But no worries, I am not going to turn this page into a long academic article, I will just jot down a few thoughts that reoccur most often in my mind.

But for now, let’s relax a bit. I started this week with two unusual days out-of-office in Helsinki. I came to Helsinki yesterday to check out the Helsinki Book Fair where JAMK (Jyväskylä University of Applied Sciences) was also present with other higher education institutions representing their academic research. However, my search was a massive failure as I couldn’t find JAMK in the fair! The convention centre was HUGE and I spent a good three hours there, but just could not locate JAMK. I know, I am ashamed.

But they had been there. I think this is good because I know how frustrated students can become with their research and that’s why it is good to see how far their research can actually get. They really can be useful, not only in the academic world, but also out there in the real world (this division is purposeful because these can sometimes seem like two different universes. Trust me, as someone who got her thesis published, I know). So, those of you there who are currently writing your research: hang in there!

Now that the municipality elections are over, JAMKO’s representatives elections started today. I would advise you all to join the elections facebook event because you get to ask questions from the candidates there. My second advise is: vote! Voting link has been sent to all JAMKO’s members this morning so please cast your vote as the candidates will be deciding on issues related to students next year. Voting booths will also be on every campus this week, you can check the schedule here.

This week in Helsinki, I will attend Finnish United World Committee meeting. This committee is funded by the Finnish Cultural Foundation and sends 12 students abroad every year to study the International baccalaureate diploma. In the meanwhile: have a great Monday!

"Just another manic Monday..."

Blogin otsikko selittyy tällä biisillä.

Tunnen yllättävän paljon painetta blogi kirjoittamisesta. Viestintäsihteerinä kamppailen koko ajan sen kanssa, kuinka kommunikoida mahdollisimman tehokkaasti ja selkeästi ja mielenkiintoisesti ensinnäkin opiskelijoiden, mutta myös muun maailman kanssa. Olisi ihanaa jos siihen olisi taikasauvaratkaisu tyyliin facebookissa-kun-sanot-näin-ja-noin-siihen-ja-siihen-aikaan-niin-viesti-menee-perille-kaikille-opiskelijoille. Mutta se ei ole niin helppoa. Minusta olisi mielenkiintoista kuulla kuinka te haluatte, että me kommunikoimme teidän kanssa; missä ja milloin viestimme saavuttaisi teidät kaikkein parhaiten. Laittakaa kommenttia tulemaan tai viestiä ihan sähköpostiin ja facebookiin.

Olen JAMKOn toinen Pohjois-Karjala vahvistus – tai jostain syystä tuli mieleen amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentaja-nimike – ja jos tulette käymään meidän toimistolla ja sieltä kuuluu hirveä kikatus ja mie/sie viäntämistä ja kiäntämistä, niin äänessä ovat sitten minä ja meidän Minnis, jonka kanssa ollaan alun perin kotoisin melkein samasta pitäjästä Itä-Suomesta!

Olen toiminut JAMKOn viestintä- ja edunvalvontasihteerinä syyskuun alusta, ja Jyväskylään päädyin reittiä Pohjois-Karjala-Kanada-Etiopia-Yhdysvallat-Wales-Bosnia ja Hertsegovina. Kävin koulua Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Briteissä, sekä opetin peruskoulussa ja lukiossa Etiopiassa ja Bosniassa. Näin maailmalla vierähti 7,5 vuotta. Tämän takia huomaan nykyisessä työssäni peilaavani paljon kokemuksiani näissä maissa suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Ei mene päivääkään jolloin en pohtisi, miten jokin tietty koulutukseen ja opiskelijakuntiin liittyvä asia tehdään muualla maailmassa. Ajattelinkin tällä viikolla blogikirjoituksissani vähän avata vertailuja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä muuhun maailmaan. Käsittelyyn pääsevät ehkä maksullinen koulutus, yleisesti koulutusjärjestelmä, ja nyt meneillä olevat edustajistovaalit. Ei huolta, en aio kirjoittaa tänne akateemista artikkelia, vain muutamia ajatuksia ja huomioita mitkä ovat päällimmäisinä mielessä.

Mutta otetaan nyt toistaiseksi vähän rennommin rantein. Viikko alkaa epätavallisesti kahdella etäpäivällä Helsingissä. Tulin jo eilen sunnuntaina pääkaupunkiin tarkastamaan Helsingin Kirjamessut, jossa JAMK oli myös edustettuna esittelemässä uusia tutkimuksiaan. Kävi kuitenkin köpelösti, pieni pääni meni isoilla messuilla ihan sekaisin enkä löytänyt JAMK:in messuosastoa. Fail.

Mutta todistettavasti JAMK oli kyllä paikalla muutamankin muun ammattikorkeakoulun kanssa. Tämä on mielestäni hyvä, sillä tiedän opiskelijoiden turhautumisen opinnäytetöiden kanssa, ja siksi on hienoa nähdä miten pitkälle ne voivat myös kantaa. Ihan oikeasti niistä on hyötyä niin tutkimus- kuin todellisessa maailmassakin (vastakkainasettelu on tarkoituksenmukainen, koska nämä kaksi tuntuvat välillä ihan omilta universumeiltaan. Uskokaa pois, oman kandityöni julkaisseena tiedän). Joten te siellä jotka kamppailette omien oppareidenne kanssa: hang in there!

Nyt kun kuntavaaleista on päästy, JAMKOssa on vuorostaan alkanut tänään edustajistovaaliäänestys.  Kehottaisinkin teitä kaikkia liittymään vaalien facebook -tapahtumaan, koska siellä pääsee tenttaamaan ehdokkaita. Heittäkää kysymyksiä kehiin, koska nämä ihmiset tulevat ensi vuonna päättämään opiskelijoiden asioista. Toinen kehotukseni onkin sitten: äänestäkää. Äänestyslinkki tulee kaikille JAMKOn jäsenille KOULUN sähköpostiin. Äänestyspisteitä on myös järjestetty eri kampuksille eri päivinä, voit tsekata aikataulun täältä.

Tähän viikon aloitukseen Helsingissä mahtuu myös Suomen United World College (UWC) yhdistyksen (Suomen Kulttuurirahaston tukema yhdistys, joka lähettää vuosittain 12 opiskelijaa maailmalle suorittamaan kansainvälistä International Baccalaureate-tutkintoa) kokous tiistaina. Sitä odotellessa: hyvää maanantaita!

torstai 25. lokakuuta 2012

Uteliaisuutta ja oivalluksia

Tyyntä myrskyn silmässä.

Otsikko on suora kopio Opettaja- lehden uusimmasta numerosta. Siskoni, kenen luona yövyin muutaman yön, on luokanope ja jemmasin lehden häneltä matkalukemiseksi. Numeron teemana on mediakasvatus. Aihe on minulle mieluinen ja tuttu, sillä medianomi-taustalla näihin juttuihin on tullut ja tulee perehdyttyä edelleen. Mitään medianlukutaitosaarnaa ei tästä postauksesta kuitenkaan tule. On vain näin vaalien aikaan ollut mielenkiintoista seurata ihmisten keskustelua ja reagointia ajankohtaisiin aiheisiin. Harmi, että sunnuntaina se loppuu. Onneksi luvassa on jatkoa valittujen valtuutettujen spekuloinnista :) Muista äänestää! Ja muistakaa olla uteliaita!

Istun nyt junassa matkalla Turkuun. Turussa tapaamme muiden opiskelijakuntien toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa, ja käymme läpi ajankohtaisia asioita.  Asialistalla ovat ainakin kunkin opiskelijakunnan edustajistovaalit, joiden äänestys meilläkin alkaa heti ensi maanantaina. Klo 9 äänestyslinkki kilahtaa sähköpostiisi. Jos et nyt herätyskelloa viitsi sen takia laittaa soimaan, niin ainakin tuona aamuna kannattaa se koulun sähköpostilaatikko käydä tsekkaamassa. Lisäksi käymme tutustumassa Turun opiskelija-asuntosäätiöön. Monennäköistä mahtuu näihin pariin päivään.Lisäksi yksi pettymys. Kävin hakemassa rautatieaseman ärrältä itselleni pasteijan aamiaiseksi. No, se oli ontto. Voitte veikata, lähtikö nälkä.
Ontto pasteija




Kävin alkuviikosta pyörähtämässä siskoni koulussa. Näin hänen oppilaitaan ja kolleegoja. Meillä on 7 vuotta ikäeroa, minä olen se nuorempi versio. No, en heidän mielestään. Eppuluokkalaisten tenavien leuat loksahtivat auki, kun eivät uskoneet, että minä olen pikkusisko. Ihan yhtä läpinäkyviä eivät olleet reaktiot opettajanhuoneessa, mutta kyllä sielläkin syntymäjärjestyksen arvaukset menivät pieleen. Ryppyjäpoistavanihmeseerumin metsästys jatkukoon.. (alkakoon?)

Ja hei, kiitos vinkeistä paninigrillin suhteen. Tsekkaan tarjolla olleet ehdotukset ja palaan asiaan ensi viikon aikana! Mutta nyt matka jatkukoon ja lisää kuulumisia luvassa huomenna paluumatkalla. Toivottavasti silloin luvassa uusia oivalluksia. Ainakin lupaan olla utelias :)




tiistai 23. lokakuuta 2012

Kahvia ja sirkushuveja


Yksi osa työkenttääni on JAMKOn omistaman osakeyhtiön, Jyväskylän opiskelijoiden palvelut Oy:n, tuttavallisemmin JOPOn pyörittäminen. JOPOn näkyvin osa on varmasti kaikkien suosikki JAMKO Café, joka (MAINOS!) tarjoaa Rajakadun parasta kahvia. Kahvilan työntekijät on ihan huippuja, Satu ja Petteri hoitavat hommat kyllä hienosti kotiin. 

 Parin viikon aikana minulle on soitellut muutama yritysrekisterihemmo, jotka ovat kertoneet, että firman yhteystiedot löytyvät täältä ja täältä. Vaikea uskoa, koska kun Googletin sanan JOPO, niin kahvilaa eikä koko osakeyhtiötä löytynyt ainakaan haun etusivulta. Toki olisin voinut tehdä saman tuolla pitkällä nimellä, mutta se nyt ei enää olisi ollut yhtään niin hauskaa.

JOPO

Pikkuhiljaa Kahvilan puolella on alkanut pyörimään aktiivista iltatoimintaa. On leffailtoja, hengailuiltoja, peli-iltoja, ja voi tilaa varata omaankin käyttöönsä. Jos sinulle tulee joku kuningasidea mieleen, miten kahvila voisi palvella opiskelijoita vieläkin paremmin, niin älä epäröi kertoa sitä meille.

Minäkään en epäröi kertoa ajatuksistani sinulle. Ja tässä on nyt yksi haaste. Jos sinä, arvon lukija tiedät, mistä voisin löytää kuvan mukaisen Krupsin paninigrillin, niin kerro se minulle. Ratkaisevasta vihjeestä tarjotaan kahvipassi, mainetta ja kunniaa, sekä ihan hillitön win-win tilanne. Asiakas saa jatkossa panininsa vieläkin nopeammin ja me pystymme palvelemaan asiakasta paremmin.

Wanted: paninigrilli




 On nimittäin etsitty tuote tuo. Ja siis ihan mikätahansa Krupsi ei käy, vaan vähän tuollainen samanhenkinen. Laadunvarmistukseksi, ymmärrättehän :) Gigantti ja Prisma on tsekattu.

No mutta, kello näyttää niin paljon, että nukkumaamenoaikaan on enää 9 minuuttia. Jatketaan tarinoita myöhemmin tällä viikolla. Voin kertoa juttuja vaikkapa siitä, miten lapsen suusta kuulee totuuden....

maanantai 22. lokakuuta 2012

Veeärrää ja aamukampaa


Tällä viikolla näppäimistöä kuluttaa iloksenne (?) JAMKOn toiminnanjohtaja Minna. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten siksipä minua kutsutaan päivästä ja vuodesta toiseen ihan vain Minnaksi, ja toimiston lempinimikuninkuus/kuningattaruus meneekin jonnekin ihan muualle. Jos joskus törmäätte tähän asiaan tietovisakysymyksenä, niin O. Molanderia veikkaamalla pääsee ainakin lähelle piikkipaikkaa.

Junassakin ehtii vaikka ja mitä.


Asiaan. Bloggausviikko sattui hyvään saumaan, sillä nyt maanantai-iltana suuntasin kulkuni kohti Helsinkiä. Pari päivää siellä ja torstaiaamuna veturi kohti Turkua. Poikkeuksellinen viikko, mutta luotan matkailun avartavuuteen.

Mitähän se sitten tarkoittaa, että on opiskelijakunnan toiminnanjohtaja? Voi veljet, kysyn tuota usein myös itseltäni :) Yritän kuitenkin avata teille sitä vähän, niin kyllä se siitä kirkastuu! Olisi ihan tosi helppoa vastata, että työnkuvaani kuuluu kaikkea. Tänään aamu alkoi opiskelijasihteerimme Paulan kanssa, kun kävimme läpi sähköistä taloudenhallintajärjestelmäämme. Jep, kuulostaa ihan tosi mielenkiintoiselta. On kuitenkin välttämätöntä, että bileisiin tilatut haalarimerkit, puhelinlaskut ja kahvilan limpparit tulevat maksetuiksi. Tämän jälkeen kirmasin suoraan keskustelemaan yrittäjyysopinnoista, joita JAMKin uuteen opetusssuunnitelmaan valmistellaan. Ja kuulkaa, se ei ole mitään liukuhihnatyötä. Työtä tehdessä on tunteet pelissä ja vääntöä riittää. Ihan mahtavaa huomata, miten monta vuotta talossa työskentelevillä on paloa ja intoa kehittää asioita eteenpäin.  Mutta niin se pitää ollakin, että saadaan teille opiskelijoille paras lopputulos aikaiseksi.

Opetussuunnitelmien jälkeen lapioin lautasellisen mannapuuroa mahaani. Tunnustan, facebookkasin samalla puhelimellani, sillä vietin viikonlopun mökillä vanhojen opiskeluaikaisten ystävieni kanssa, ja jälkipelit jatkuivat vielä tänäänkin. Amicalta portaat ylös, ja kuulemaan tuoreimmat uutiset JAMKin uudesta sähköisestä työpöydästä ja ryhmätyötiloista. Täytyy sanoa, että tämmöiselle, joka ei paljon koodeista ymmärrä, keskusteluympäristö on vähintäänkin eksoottinen, mutta kysymällä asiat selviävät, ja niin kävi nytkin. Hienoa työtä tietohallinnon puolelta, odottakaa vain kun saadaan homma käyttöön.

Tässä vaiheessa päivää kello oli neljä. Junan lähtöön tunti ja 13 minuuttia aikaa. Hätäpäissäni tallensin muistitikulle kaikkea tärkeää, jotta saisin tehtyä etäältä mm. edustajistovaaleihin liittyviä asioita. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, ja siihen se jäi. Kamat kasaan, tikku jäi koneeseen ja  nöyrin mielin olen junamatkaltani soittanut toimistolla oleville, että pistätkö sen ja sen mun sähköpostiin...
Tampereella yritin ottaa kuvaa asemasta. Otin lähikuvan lyhtypylväästä :)

Ja niin mikä aamukampa? Koska Suomen kesä sopii minulle paremmin kuin talvi, pimeästä syksystä puhumattakaan, tein kesän töitä ja lomailen marraskuun. Lähden 18 yön päästä tsekkaamaan, miltä kesä näyttää Buenos Airesissa. Sitä ennen suunnitellaan kuitenkin JAMKOn ensi vuosi ja tehdään keskeneräiset hommat valmiiksi. Siitä luette lisää huomenna.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Koska JAMKO... (osa 3)

...olen tavannut  13 ihanaa ihmistä.
Alla lyhyet esittelyt kaikista mun näkökulmasta, aakkosjärjestyksessä. :) Ideahan tästä lähti Taralta, joka esitteli JAMKOn hallituksen ensimmäisessä TyKy-päivässä (=työkyky) itsensä käyttäen esimerkkinä muiden kertomuksia. Ja siitä, että 4 viikkoa erossa näistä ihmisistä alkaa tuntua!

Hallitus 2012


AINO
Syy miksi lähdin JAMKOn hallitukseen, viime vuoden tutorvastaava ja tämän vuoden edarin (=edustajiston) vpj (=varapuheenjohtaja [oonks se vaan mä vai onks näit lyhenteitä liikaa..?]). Aino on kätilöopiskelija / ammattimainen pokémon kouluttaja. Oon myös vuoden aikana pitänyt "varjopäiväkirjaa" hallituslaisten suusta kuulluista letkautuksista, Aino: "Aleksi luulee et kondomi on kaikkein turvallisin ehkäisyväline, se on lukenu sen jostaan Demin nettisivuilta.." Ainon kanssa ei voi välttyä nauramiselta, koska hyviä letkautuksia löytyy. :)

ALEKSI




Hallituksen puheenjohtaja, viime vuoden varapuheejohtaja. Oikeudenmukainen, osaava ja oikein hauska tyyppi. Aleksilla on tapana tehdä ja sanoa asioita tietynlainen pilke silmäkulmassa. Voikin olla, että tämä tyyppi menetetään ensi vuonna SAMOKin (=Suomen ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien keskusjärjestö) hallituksella, jänskää, vaikka haikeaa!

EMMI
On meidän IC-vastaava, ja kesäisin Ähtärin eläinpuistossa töissä (kysykää alennuksia!). Emmi ei valita työnpaljoudesta vaan hoitaa sovitut hommat ja on lisäksi älyttömän hyvää seuraa, toimistolla tai vapaalla. Tällä hetkellä Emmi makailee Espanjan auringon alla, ja mä oon kade. 

ILONA
HuKumme taitaa sekä Huvin että Kulttuurin, järjestää parhaat bileet JAMKOn nimissä sekä omissa nimissään, ja on ihan älyttömän vaatimaton tästäkin huolimatta! Ilona oli ystävä jo ennen JAMKOa ja tulee olemaan myös sen joskus loputtua (yeah, like that's going to happen.. :D). 

MINNA K.
On määrätietoinen, aloitti tämän vuoden viestintä- ja edunvalvontasihteerinä ja pääsi siitä toiminnanjohtajaksi. Olisko paremmin voinut käydä? Minna harrastaa laskuvarjohyppäämistä ja muutenkin todella määrätietoinen, joten Minnalle ei ryppyillä deadlinien kanssa.

MINNA S.
Aloitti työnsä vuode alusta tutor- ja liikuntasihteerinä. Joensuun vahvistuksemme kanssa työt on sujuneet niin hyvin, koska  useimmiten ajatellaan molemmat asioita vähän kaukaa haetun humanistisesti (yhteisöpedagogi ja sosionomi, mitä voi odottaa?). Ote varjopäiväkirjasta: Minnis: "Voiks ton tietokoneen jättää tonne (paksiin)?" Olli: " Miten niin?" Minnis:" No jos sille tulee kylmä?" Olli:"No sä voit viedä sille kaulahuivin.." [hetkeä myöhemmin]  Oona:"Vitsi tääl autossa on kylmä.." Olli:"Mitenhän se tietokone voi.." Minnis:"NII!"
Tutorsektori on parhautta.

Työntekijät
NEEA
Aloitti vuotensa KoPona (=koulutuspolitiikkavastaava) ja otti lisäpestin vpj:nä. Jos mulla on täydet päivät niin arvatkaa vaan miltä Neean kalenteri näyttää! Mutta Neealla on silti aina aikaa kuunnella toimistolla muiden huolia ja ollaankin saatu monet syvälliset keskustelut aikaiseksi jopa aamu kahdeksalta.
p.s. Tiesittekö että oli suureksi osaksi Neean ja Taran ansiota, että 30 päivän näyttökortti busseihin säilyi opiskelijahintaisena?

OLLI
 1/3 osa tutorsektorista. Ollilla on monta lempinimeä hallituksen keskuudessa, koska rakkalla lapsella on monta nimeä. Mm. Kola-Olli, Frontside Ollie, SOL, Olli-Olento ja monet muut. Tursajaisissa kuten muissakin tämän vuoden projektiessa lyömätän yhteistyökumppani. En ehtinyt stressata Tursajaisiakaan (juuri ollenkaan?), koska Olli oli koko ajan niin kylmän rauhallinen. Ja huonoa palutettakaa mun ei tarvinnut ottaa henkilökohtaisesti, koska Ollin oppien mukaan nykyään "ajattelen vähemmän". Olli:" Ei viina oo ratkaisu, mut ei oo maitokaan."

PAULA
JAMKOn opintosihteeri, en onnistunut löytämään kuvaa. :/ Paulan ootte kaikki varmasti tavanneet, mutta kovinkaan moni ei tiedä miten paljon Paula tekee töitä meidän kaikkien opiskelijakorttien, survival kittien ja muiden kanssa. Toimistoassarina olemisen jälkeen ymmärrän ja arvostan. :)

REETA
Olin mukana haastattelemassa Reetaa ja täytyy kyllä sanoa että joku noissa itäsuomalaisissa on kun ne jaksaa olla niin positiivisia ja älyttömän tehokkaita! Reeta on maailmanmatkaaja, joka on opiskellut ja työskennellyt enemmän ulkomailla kuin koko hallitus yhteensä ja tästähän meille onkin vasta etua! Nyt ollaan kuitenkin iloisia että Reeta on laskenut ankkurinsa Jyväskylään meidän luokse.


TARA
On outo. Mut se on ihanaa! Ei kuitenkaan mikään tyhjäntoimittaja: Tara on älyttömän taitava siinä mitä tekee SoPona (=sosiaalipolitiikkavastaava). Vaikka voisikin olla vaikeaa kuvitella insinööriä edunvalvonnan konkarina, hän on kunnostautunut useaan kertaan vuoden aikana. Tietokoneongelmien kanssa voi aina huoletta kääntyä Taran puoleen, crtl+x/c/v/i/? on nyt hallussa. Tara entisestä opintolinjastaan: "Yhteisöpedagogi on liian humanisti, ei pysty ei kykene. Joten mä ajattelin et insinööri!"

TOMI
On liikuntavastaava, jolla on monta rautaa tulessa, viimeisimpänä oman yrityksen perustaminen. Tämä kolmas matkailun opiskelija tämän vuoden hallituksessa jää harvoin sanattomaksi, erityisesti iloa Tomille on tuottanut tämän vuoden hyvinvointityöryhmä, jonka jäsenenä Tomi on päässyt vaikuttamaan. :)

TUOMAS

On edarin puheenjohtaja ja lintubongari, ihan oikeesti! (sori, tää oli pakko mainita) Tuomas on myös mun pahin vastustaja ja vihollinen Bubbles IQ -pelissä. Useimmiten kun on joku iso kokous tai juhlat, olisi samaan aikaan (varsinkin syksyllä) ollut myös joku harvinainen lintu jossain päin Suomea, jota Tuomas ei päässyt näkemään. Mut se lupas edustajiston ensimmäisessä kokouksessa, että priorisoi JAMKOn ennen lintuja (kysymyksen kysyi Tara). Lupaus on pitänyt.


Nää ihmiset on yks iso syy, miksi oon JAMKOssa ja teen tätä ilolla.
Video piristämään iltaa. Linkkien takaa löytyy kaikkien Facebook profiilit, pyytäkää kavereiksi! :)

Uppo-Nallen sanoin, Hyveli Yöteli.
 t. Oona

torstai 18. lokakuuta 2012

Koska JAMKO.. (osa 2.)

..stressaan ihan älyttömästi.

Se on tutor-Oona tässä taas, moi. Osa kaksi siitä, mitä JAMKO on saanut mussa aikaan. Ja totuushan on, että elämä ei ole aina kivaa. Mut aika harvoin se on tosi ikävää. :)

Koska olen edelleen ihminen, joka ei osaa sanoa ei, ja joka haluaa nähdä joka mahdollisuuden, on päivät usein aika täyteen buukattuja. Vuosi JAMKOssa alkoi uusien hommien opettelun lisäksi harjoittelun ja töiden parissa. Kun pitää yhdistää järjestötyöt, vuoropäiväkodin ajen ja myyntityö (Clas Ohlson<3) on päällä välillä vaikeuksia pysyä perässä, missä ollaan (esim. Sanoo toimistolla kavereille "kiitti moi!" ... ) Aamut alkoivat usein 6-13 harkassa, sen jälkeen 14-20 töitä ja vielä 21-22(23?) sähköpostien ja tutorien koulutusmateriaalien tekemistä. Tai vaihtoehtosesti 6-10 töissä, 10-14 toimistolla kokouksissa ja 14-21 harkassa. Rankkaa? Välillä joo. Hermoromahduksia? Välillä joo. Hyviä nauruja? Lukemattomia. :)

Miten sitä sitten jaksaa?

Esimerkki: Otettiin JAMKO tutor- ja liikuntasihteerin, Minniksen, kanssa käyttöön tutorkoulutuksissa vihreät ja punaiset laput palautteen keräämiseen. Kun on kirjoitellut materiaaleja useita yön pimeitä tunteja, pitänyt palavereja ja lähetellyt viestejä edes takaisin ja palkinnoksi saa vajaat 200 tutoria joista useimmat nostavat vihreän lapun, ja jotka vuoden aikana todistavat viikoittain, että ne osaa asiansa, on hymy aika herkässä. Ei, eihän se oo pelkästään mun ansiota, (JAMKOn tutorit on jo valmiiks taattua A-luokkaa) mut hirveen kivaa silti.

Ja ne ihmiset JAMKOssa..<3 (ja että niitä on ikävä!) Mut niistä kerron huomenna! :D
t.OoOo

p.s. Hyvä musiikki pitää mut myös järjissään. Joskus on hyvä vaan unohtaa murehtiminen. Don't you worry child!
Swedish House Mafia - Don't you worry child

maanantai 15. lokakuuta 2012

Koska JAMKO... (osa 1)

...Olen saanut itselleni yhden uuden roolin.

Heipä hei, se on tutor-Oona joka kirjoittelee. Koska nyt on syysloma (suurimmalle osalle), ja koska olen viettänyt viimeiset kolme viikkoa Jyväskylän (= JAMKOn toimiston) ulkopuolella (= Turussa) päätin rakentaa oman blogiviikkoni kertomalla, mitä JAMKO on antanut minulle tai minä sille muodossa: "Mitä .... koska JAMKO".

Olen ihmisenä jokseenkin hatara ja hyvin huono pysymään paikallani (=vastaus kysymykseen miksi olen Turussa, enkä opiskelemassa). Päädyin JAMKOn hallitukseen puolivahingossa. En uskonut pystyväni tähän hommaan, kunnes juttelin edustajiston varapuheenjohtajan ja viime vuoden tutorvastaavan Aino Kaapan kanssa ja löysin itseni toimistolta. Jouduin omaksumaan uudenlaisen roolin: kuinka opettaa asioita, olematta opettaja vaan vertainen. (Hauska sivupolku, keväämmällä yksi tutoreista esitteli minut kaverilleen "ei se oo mun tyttöystävä vaan opettaja", mikä oli hämmentävä ja jokseenkin hassu tilanne :D)  
 

 Oli miten oli, tästä puolivahingosta minua muistuttaa täällä Turussa muki, jonka sain ihanilta hallituskavereilta (kuva vieressä).

Viivi: "Millä olet pärjännyt elämässä, vaikka sinulla ei ole tutkintoa?"
Wagner: " Tuurilla. 90 prosenttia kaikesta on tuuria."
Viivi: " Entä loput kymmenen?"
Wagner:" Luovimista, väistöliikkeitä ja röyhkeyttä."




En tiedä röyhkeydestä, mutta luovimista ja väistöliikkeitä on tehty luvattoman paljon.
Nyt lähden siirryn pois koneen äärestä (=lukemaan lastensuojelun soveltamisesta) ja, että jaksan huomenna tehdä taas yhden 10-tuntisen työpäivän (joo, pitäkää te muut hauskaa Pariisissa, Barcelonassa ja ties missä, en oo katkera).

Koska JAMKO, olen uudelleen roolitettu ja viikot on uudelleen aikataulutettu.
Heipsulivei!
-Oona


perjantai 12. lokakuuta 2012

Hyvinvointiviikkoa tekemässä


Tämän syksyn työtehtäväni ovat paljolti pyörineet JAMKOn hyvinvointiviikon ympärillä. Tämän kyseisen viikon suunnitteluun on kuulunut paljon innostumisia, epäröintiä ja sähköpostien kirjoittelua. Täällä JAMKOn toimistolla on saatu jos jonkinmoisia innostumisia Hyvinvointiviikkoa kohtaan. Vai mitä, toimiston tytöt ja pojat? :) Valitettavasti osa näistä innostuksista myös laantuivat ja yleensä syynä oli aika pula. Miksi kaikki mahtavat ideat ja ajatukset tulevat sieltä aivojen kätköistä esiin vasta viime minuuteilla?



Itselleni Hyvinvointiviikon tekeminen opetti erittäin paljon. On muistettava oma rajallisuutensa tällaista koko viikon tapahtumaa suunniteltaessa. Vaikka miten hieno idea se kaikille kampuksille rantautuva geokätköily tai sporttimuotishow oli, se saa nyt jäädä toteutettavaksi ensi vuonna. 

Mutta enhän minä suinkaan tätä viikkoa ole yksinäni rakentanut! Ei ei! Iso kiitos kuuluu kaikille JAMKOn hallituslaisille, työntekijöille, KOOLSin johtokuntalaisille sekä liikuntatutoreille! Mutta suurin kiitos kuuluu teille, arvon liikkujat!  


Eilisiin Liikkujaisten kuviin on hyvä päättä. :)









 Liikunnallista viikonloppua kaikille!

Minna testaa! osa 3.


Soutaminen. Ah, tuo niin ihana perinteinen hyötyliikuntamuoto. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta taas jälleen kerran, minulla ei tästäkään hommasta ollut paljoa kokemusta. Joten aika nollasta lähdettiin liikkeelle, kun tätä liikuntamuotoa lähdin kokeilemaan.



Pienestä alkukankeudesta huolimatta, soutaminenhan on erittäin mukavaa hommaa! Varsinkin kun on nätti syksyinen ilma ja tarkoituksena on vain viettää aikaa ulkona ja siinä samalla hiukan ”urheilla” ja liikkua. Ainoa vaikeuteni taisi olla se, että saisin soudettua sitä venettä suoraan. Voisinkin muistuttaa nyt itseäni, että seuraavalle soutukeikalle ei oteta niitä onkia mukaan, kun niiden siimoja on aika ikävää sitten selvitellä. 

Tätäkin liikuntamuotoa voin lämpimästi suositella kaikille. Mikäs sen parempaa, kun laittaa kaverit veneeseen ja lähteä soutelemaan.

Tänään jatkan uusien liikuntalajien kokeilemista ja aijon mennä JAMKOn Hyvinvointiviikon Roller derbyn näytetunnille! Mitähän siitäkin tulee...

torstai 11. lokakuuta 2012

Minna testaa! osa 2.


Syyskuun uuden liikuntalajin kokeileminen oli pyhitetty tankotanssille. Tuossa syyskuun 13.päivä sitten tallustelin tankotanssi studiolle. Enpä olisi ihan heti uskonut sellaista tekeväni… Ennakkokäsityksiä tai – oletuksia minulla ei oikeastaan tankotanssista ollut. Ainoa odotuksenani oli oikeastaan mennä pitämään hauskaa. Niin ja ehkä myös se, että kaverini saisi kunnon naurut kun mätkähdän sieltä tangolta alas. 


Kuva täältä

Kerrankin, omasta liikuntataustastani taisi olla paljonkin hyötyä. En kuitenkaan päässyt helpolla tämänkään lajin testaamisessa.  Haastavinta tässä lajissa oli uskaltaa kokeilla ja haastaa itseään vaativimpiin liikkeisiin. Välillä piti oikein miettiä, mistä tämä arkuus ja pelokkuus vauhdikkaisiin pyörähdyksiin johtui… Olenko tulossa vanhaksi (vai olenko jo vanha)… Oma alkeiskurssini kesti kolme kertaa ja oli mukava huomata, että tankotanssiin kuuluvat pyörähdykset ja tangolla seisomiset sujuivat kerta kerralta helpommin. Kaikkien uusia liikuntalajeja ja – muotoja kokeilevien on mielestäni hyvä muistaa, että omia rajoja on hyvä haastaa, mutta saa myös asettaa itselleen ne rajat, joita ei tarvitse ylittää. Edelleenkään kaikessa ei tarvitse olla mestari, vaan annetaan kaikille mahdollisuus pysyä omalla mukavuus alueellaan ja nauttia harjoittelusta. Itse vedin tämän rajan päälläseisontaan, eikä se ketään haitannut.

Ja voin ilokseni kertoa, etten mätkähtänyt tangolta alas missään vaiheessa!

Eilenhän oli JAMKOn Hyvinvointiviikolla mahdollisuus kokeilla tankotanssia ja ainakin ilmoittautumisnopeuden perusteella, tämä näytetunti oli erittäin haluttu. Mitäs mieltä olitte tankotanssista?

Nyt Liikkujaisiin, joten nähdään siellä! :)