Plans and public transportation

I’m a hopeless dreamer and an endless planner. I have about a thousand plans in my mind at the same time: what I want to do, where I want to go, what am I going to eat a week from now... When I was younger I loved to plan parties, nowadays I’m always planning my next trip. This summer I would want to travel to Paris or Italy. I will reward myself with a holiday after I finish my practical training. I like to reward myself quite often, it keeps me going because I have something to look forward to. And of course I love shopping!

I'm a actually planning a party also! Tursajaiset (freshman party) is mine and Niina Lampi's responsibility this year and it's going to be a great event! More from that later, it's top secret now!

Until august I’ll just have to travel between Jyväskylä and my hometown. I prefer traveling by bus because trains are sometimes untrustworthy and it takes longer to reach Kokkola. I haven’t the time to to my other home since I’ve been so busy in Jyväskylä. Today I finally am going and my schedule is booked for the weekend!

For those who still have to study and work here’s a song which always cheers me up:

Have a great weekend!

Motivation and me

My name is Laura Sorvisto and I’m 23 years old. I am responsible of international student tutoring in JAMKO’s board and I think it fits me perfectly because I love traveling, speaking English and meeting new people. Studying, working and my place in JAMKO’s board keeps me very busy but so far I have only loved it! I like to keep myself busy because that’s when I get the most out of myself and I have met many great people who I’ve learned a lot from.

After graduating from high school and business school it took me three years to find the motivation to study more. I decided to study hospitality management because that’s the field I’ve been working since I was 15. I wanted to major in tourism because traveling was the only thing that interested me after finishing previous studies.

I know, especially as a student, motivation comes and goes. Sometimes you feel you could conquer the world and other days it is the biggest challenge to even get out of bed. I think the motivation needs to come within the person, no-one should make you do something you don’t want to. People get motivated from different things some from inspiration and people around them, others from money and respect. I always tell people to follow their dreams, I know I am and it keeps me motivated.

Little list to help:

x Set a goal / goals for yourself

x Find your strengths

x Believe in yourself

x Learn how to stop and relax

x Challenge yourself every once in awhile

x Stay interested (you need to want to learn!)

Entistä ehompi Elmo

Opiskelijoiden intrasta Elmosta ollaan monta mieltä. Jollekin se on epätoivon tyyssija, ja toisille sen sen salat ovat alkaneet avautua. Vaihteleva suhtautuminen Elmoon on varmasti perua siitä, että se julkaistiin hieman keskeneräisenä ja kaikilla ei ole ollut aivan käsitystä mitä se Elmo pitää sisällään ja pientä napakkuutta kouluttamiseenkin olisi tarvinnut. Muutosvastarinta on toki perusoikeus, mutta ehkä Elmossa piilee kuitenkin mahdollisuus.  

Totta kai 10 000 hengelle suunnattu kanava vaatii työstämistä, korjaamista ja modifioimista käyttäjien tarpeisiin. Elmoon on pitkin vuotta tehty hienosäätöä ja JAMKOkin on laittanut lusikkansa soppaan opiskelijan näkökulmasta.  Huhtikuun alussa julkaistaan parannuksia muun muassa työtiloihin, jotka helpottavat paitsi uutisten seuraamista, mutta myös työskentelyä ja opiskelua. Uudistuksista tullaan tiedottamaan tarkemmin opiskelijaintrassa.

Opiskelijat saavat virallisten tiedotteiden uutiskanavan ja Elmon nopeatkin selkeytyvät. Uutiset ohjautuvat jatkossa omiin kieliversioihinsa. Opiskelijaintran uutiskanavien seurantaa voi tulevaisuudessa parantaa tuomalla avainsanoilla uutisia omalle työpöydälle. Sisällöistä voi haarukoida esimerkiksi liikuntaan tai harjoittelupaikkoihin liittyviä uutisia. Samalla tavalla työpöydälle voi hakea uutisia ulkopuolisista medioista tai vaikka kiinnostavia blogeja rss-syötteellä. Elmoon voi luoda omalle projektille tai ryhmälle työtilan, jossa voi jakaa tiedostoja, kalentereita ja työpöydälle voi imaista ilmoitukset viimeisimmistä muokkauksista esim. ryhmätyössä. Ei tarvitse käydä tarkistamassa jokaisesta projektista erikseen miten työ on edistynyt. Muitakin elämää helpottavia jippoja on tulossa ja ehdin jo hieman innostua niistä lyhyen tutustumisen jälkeen. Miksi muuten bloggailisin aiheesta perjantaina illansuussa kun muut ovat jo viikonlopun vietossa? 

Elmosta pääsee parhaiten jyvälle vain seikkailemalla rohkeasti intrassa ja koettamalla mikä asiat palvelevat parhaiten omaa opiskelua. Vinkkiä voi ottaa vaikka oheisesta videosta, jossa opiskelijat ja henkilökunta kertovat kuinka Elmo heidän tarpeisiinsa taipuu. Opiskelijoiden kannattaa tuoda esille missä on vielä parantamisen varaa, sillä käytön kautta ne huomataan parhaiten. Palautetta voi vaikka jättää Elmon keskustelupalstalla tai JAMKOn kautta. Totta kai ohjeistuksia ja opastusta kaivataan ja vaatikaa ihmeessä sitä. Huhtikuussa JAMKin väkeä jalkautuu kampuksille opastamaan Elmon käytössä, joten silloin on otollinen tilaisuus. 

Anna 

Viestintä- ja edunvalvontasihteeri

Kotleetti kohtaa Korkeakoululiikunnan

Olen aina ollut pikemminkin kotleettista kuin atleettista sorttia, mutta aloitettuani työskentelyn JAMKOlla elämäni sohvaperunana on tehty hankalaksi. Tarjolla on Korkeakoululiikunnan palvelut sekä JAMKOn kuntosali, ja tunnin viikoittaisesta työajasta voi pyhittää liikunnalle. Lupasin itselleni, että tähän mahdollisuuteen tartun kynsin ja hampain. Korkeakoululiikunta starttasi viime syksynä. Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa sen tarjoamilla ryhmäliikuntatunneilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Selaillessani Korkeakoululiikunnan nettisivuilta tuntikuvauksia, oli varaa mistä valita, mutta scrollaus pysähtyi venyttelyn kohdalle. ”Varmasti piece of cake eikä siinä tule edes hiki”, ajattelin kun kaasutin yliopistolle. Koin itseni paremman luokan kansalaiseksi, kun olin saanut itseni työpäivän jälkeen liikkeelle. Näppäränä tyttönä olin selvittänyt nettisivuilta etukäteen mihin yliopistolla voi pysäköidä ja paikka löytyikin melkein Liikunta-rakennuksen oven edestä. Olen toki kuullut hyötyliikunnasta, mutta jostainhan se on aloitettava.

Pukuhuoneessa äimistelin kaapeista puuttuvia lukkoja. Vastapäätä voimistelusaliin ja rytmiikkasaliin vieviä portaita bongasin lukolliset kaapit, jotka toimivat euron kolikolla. Siinä käteisen puutetta puhistessani, paikalle virtasi väkeä, joilla oli samanlaiset jumppamatot ja kepit. Mistä niitä oikein tulee, ja miksei missään ole ilmoitettu, että tänne tarvitsee jotain välineitä? Hetken kiristeltyäni, kysyin muutamalta opiskelijalta asiasta. Minulle neuvottiin ystävällisesti tie välinevarastoon ja sain tietää, että ohjaaja jättää ohjeistuksen ilmoitustaululle välinevaraston ulkopuolelle. Pulssini laski hieman, ja olin kovin kiitollinen ihmisten välisestä solidaarisuudesta.

Salissa vetäydyin kauimmaiseen nurkkaan. En todellakaan ollut valmis näyttämään rautakangennotkeita liikkeitäni kenellekään. Ohjaaja kuitenkin teki harjoittelun helpoksi ja miellyttäväksi ensikertalaisellekin. Liikuntatarran tarkistusten jälkeen tunti eteni rauhallisesti verkkaisen musiikin soidessa. Ohjeistus oli selkeää ja eritasoiset liikkujat huomioitiin hyvin. Lähes jokaiselle venytykselle oli vaihtoehtoinen tapa jos fysiikka ei antanut myöten tai venytys ei tuntunut. Jälkimmäisestä minun kohdallani ei ollut pelkoa, sillä toimistotyöhön tottuneet lihakseni huusivat hoosiannaa jo alussa. Loppurentoutusten jälkeen olo oli lämmin ja kropassa surisi mukavasti. Loppujen lopuksi positiivisesta kokemuksesta jäi pieni kipinä, jota olen nyt vaalinut säännöllisen epäsäännöllisesti. Se on enemmän kuin aikoihin.

Ja muuten - jos olisin lukenut Ohjeet opiskelijalle - sivun huolella loppuun, olisin saanut kaiken tarvitsemani tiedon lukottomista ja lukollisista kaapeista, välineistä ja ilmoitustaulukäytännöstä. On se vaan todettava, että suutarin lapsella ei ole kenkiä.

Anna 

Viestintä- ja edunvalvontasihteeri

-           

Palautteen lyhyt oppimäärä

Jupinaviikkojen alkaessa pohdin millaista on hyvä palaute. En tarkoita hyvää ylistävässä mielessä, vaan sellaista millä on mahdollista saada jotain aikaan. Antamalla kriittistä palautetta voi tarjota jollekin oppimisen mahdollisuuden, joka ajastaan voi poikia erilaisia toimintatapoja. Itse olen kotona aloittanut usean ”korjaavan” keskustelun ”Sinä et ikinä…” tai ”Enkös minä sanonut…” , mutta en ole koskaan pysähtynyt miettimään miksi joudun toistamaan itseäni kohtuullisen usein.

Ylettömästä päänsilittelystä ei synny kuin turhaa ylpistymistä, ja harva toiminta on sellaista, missä ei ole mitään kehitettävää. Tavoiteltua asiantilaa ei saavuteta myöskään sormea heristellen, vähätellen tai julkisesti mustamaalaten. Se synnyttää pahimmassa tapauksessa lamaantumista, katkeruutta ja työpaikoilla hulvattomat kilometrit sairaslomaa. Epäoikeudenmukainen hyökkäys ja vihjailu lietsoo myös vastareaktioita ja kapinahenkeä, jotka ovat hedelmätöntä maaperää muutokselle.  

Hampurilaismalli on palautteen antamisessa yksi suositelluista keinoista, mutta itse en ainakaan sillä mallilla tietäisi kehutaanko vai arvostellaanko? Hampurilaisessa siis palaute alustetaan positiivisella yleiskuvalla, keskikohdassa pihvinä tarjoillaan asian ydin ja lopuksi koko komeus kuorrutetaan jälleen kehuilla. Tästä syntyy kummallinen näytös, jossa ongelman ympärillä tanssitaan piirileikkiä ja varotaan pahoittamasta asianosaisen mieltä. Minä toivon palautteen tarjoiltavan ilman mitään erityistä lautasmallia: Rehellisesti, perustellusti, oikeista asioista ja suoraan minulle. Siinä ei pitäisi olla mitään hankalaa. 

Vaarallisinta palautteen antamisessa on sen antamatta jättäminen. Se on vallitsevan tilan hyväksymistä, joka periaatteessa poistaa oikeuden narista asiasta. Mistä tietää pitää yllä hyviä toimintatapoja, jos sille ei saa minkäänlaista vahvistusta? Hankalaa on myös korjata ongelmakohtia, jos niitä ei oteta esille. Jupinaviikoilla avautuu mahdollisuus opiskelijoiden yhteisten asioiden edistämiseen rakentavassa hengessä. Älä jätä mitään arvailun varaan vaan anna palautteesi tästä.

Anna

Viestintä- ja edunvalvontasihteeri 

Liikuntatutoreita ja sönkköenkkua

Hei taas!

Snowdayn stressi pikku hiljaa saatu käsiteltyä, palautuminenkin on jo loppusuoralla (IceBrassa pelkkää kokista). Vielä on hieman kamat levällään toimistolla, mutta maanantaina nekin löytävät omille paikoilleen. Perjantaina oli tuon olkapään ultraäänikuvaus ja positiivista uutista sieltä sain, eli ei jänteissä tai kiertäjäkalvossa repeämiä. Rustossa saattaa olla jotain, mutta siihen vaaditaankin sitten jo magneettikuvausta.

Viikonlopun ohjelmaan sisältyi myös tutorleiri nro 2. Eli vertais- seka degreetutorien leiri Vesalan leirikeskuksessa. Aamulla oli siis aikainen herätys ja klo 7.30 oli nokka kohti Vesalaa. Aamupalan nautittuamme aloimme valmistautua workshopin pitoon, jonka tarkoituksena oli kertoa uusille tutoreille liikuntatutoroinnista sekä JAMKOn liikuntapalveluista. Siinä samalla tuli tehtyä liikuntatutorrekrytointia. Vertaistutoreista yhteensä 1. ja 2. leiriltä 68 oli kiinnostunut liikuntatutoroinnista, eli saavat siis sähköpostilla kutsun koulutuksiin. Degree-tutoreissa 14 kpl kiinnostuneita. Ensi vkl olisi sitten vielä kv-tutorleiri, josta saattaa vielä löytyä innokkaita, mutta tähänkin määrään olen jo enemmän kuin tyytyväinen. :)

Sitten hieman itse workshopeista. :D Ensimmäiset 3 workshopia pidimme Pakarisen Jukan kanssa suomeksi vertaistutoreille. Nämä sujuivat hyvin ja ryhmät olivat aktiivisia sekä hyvin kuuntelivat koko workshopin ajan. Sitten koittikin päivän kovin haaste, 2 kpl degree-tutor ryhmiä.. Eikä siinä muuten mitään, mutta englannin kielentaitoni oli lauhkeasta säästä huolimatta aivan umpijäässä, joten ensimmäinen enkun kielinen workshop oli aivan järkyttävää sönkkäämistä.. :D Toivon, että kyseisille tutoreille syntyi edes jonkinlainen käsitys liikuntatutoroinnista. Ei vaan, kyllä homma lähti sitten rullaamaan, alkukankeuksia lukuunottamatta.

Jälkimmäinen ryhmä sujuikin sitten jo paremmin ja sain asiat kerrottua selkeämmin. :D Tarinan opetuksena olkoon se, että vaikka kuinka luulisit englannin kielen sanastosi olevan kattava, se ei sitä kuitenkaan ole.

Loistavaa viikonloppua kaikille!

Lauri

Vaikeuksien kautta voittoon!

Kuraista torstaita!

Snowday, Snowless day, Green day, mitä näit ny sit on. Tänään oli tosiaan JAMKOn ja JYYn yhdessä järjestämä Snowday Mattilanniemen nurmialueella. Alunperinhän se piti olla Jyväsjärven jäällä, mutta sattuneesta syystä ja keleistä johtuen oltiin nurmikolla. Luntakaan ei ollut kuin tapahtuman nimessä, mutta se ei menoa haitannut!

Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi, pelailtiin turnaukset läpi ja näytti siltä, että porukka viihtyi. Menoa oli zumban ja bootcampin merkeissä, DJ soitti musiikkia sekä ruokaa oli tarjolla makkaran ja keiton muodossa. JAMKO vs. JYY hallitus ottelu meni käsikirjoituksen mukaan, JAMKO vei 5-1, vaikkei allekirjoittanut voinut sattuneesta syystä osallistua. :P

Turnaukset olivat melko kuraisia ja tiukkoja vääntöjä nähtiin. Turnausten voittajat mittelivät vielä keskenään pääpalkinnosta, aitiosta JYPin playoff-peliin. Palkinto jaettiin köydenvedon perusteella ja sen vei TPA Torstai, onnittelut vielä heille!

Kokonaisuudessaan mahtava tapahtuma, joka ei olisi onnistunut ilman loistavaa järjestäjä porukkaa, kiitos vielä teille! Nyt pyyhe matkaan ja kohti Opinkiveä, jossa ohjelmassa hieman saunomista ennen siirtymistä Snowdayn virallisille jatkoille, IceBrahan, nähdään siellä! ;)

Haastava alkuvuos

Morjensta!

Mun nimi on Lauri Sinisalo ja mä oon meen hallituksen liikuntavastaava. Tää on mun elämän eka blogi ja aattelin kirjottaa sen tällee poriks.(Pori mainittu!) Opiskelen ny täl hetkel sähkövoimatekniikkaa kolmat vuot, viel ois puoltoist jäljel. Viime vuos meni KAJ-tutorvastaavana JIOs, sitä edellinen iha perus tutorina. JAMKO hommii pääs viime vuon tutustuu tarkemmi ton JAMKO akatemian kautta. Sielt varmaanki lähti sellane kipinä, et vois pyrkii hallitukseen täks vuodeks. Ja kute näkyy, pääsin. 

Tää mun JAMKO vuoden alku on kyl ollu aika haastava. On menny auto lunarii, lisäks piti pyöräl könytä, ni ny o sit olkapääki rikki. Snowdayssa ei oo lunta ja tuo Jyväsjärve jää o sellases kunnos, ettei sin paran men. Mut kuitenki me se Snowday pidetää, siin Mattilanieme nurmel. Voi ol vähä kuraset turnaukset, mut onneks pesukone o keksitty. Muutenki on paljo uutta tullu täs vuode alus: Ollaa oltu SAMOKi touhuis, Lähtölaukauksel, sit olin Konkurssin risteilyl ja viime viikol oli OLL:n sektoritapaamine Hesas, niinku maalaiset sanoo. Mut kyl näist selvitää, alkaa näkyy sitä kuuluisaa valoo siäl tunneli pääs! ;) 

Jos tuottaa ongelmii lukee tätä tekstii, tulkaa käymää toimistolla, tulkkaan tän kyllä, jos vaan oon paikalla. ;) Ja kaikki nauttimaa raikkaasta kevät ilmast torstain Mattilanniemee Snowdayhin! :) 

Toimistohuumoria parhaimmillaan

Nyt se on sanottu. JAMKOn toimistolla nauretaan. Ja paljon! Välillä hyville ja useimmiten vähän huonommille vitseille. Usein parhaat naurut saadaan erinäisistä mokista, suosittuja ovat kirjoitus- ja ajatusvirheet. Reilussa kahdessa vuodessa olen myös oppinut nauramaan itselleni. Ennen JAMKOa olin aika vakavamielinen, mutta nykyään en niin välitä, kunhan nauraja nauraa minun kanssani eikä minulle. Yleensä nauran itse kaikkein makeiten omille mokilleni. Niistä oppii! Anonyyminä pitäytyvän kommentti:"Tasa-arvo toteutuu kun kaikkia pilkataan tasapuolisesti yhtä paljon ja kaikki pilkkaavat yhtä paljon".

Yksi suuren kestosuosion saavuttanut päivänpiristys on Nyt-liitteen Fok_it  sarjakuvat, josta julkaistaan uusi strippi arkipäivisin. Ajankohtaisiin ja ihmisen päivittäistä elämää sivuaviin Fok_it:teihin olemme tykästyneet niin paljon, että lähes jokaiselle henkilöstön jäsenellä on omansa.

Vanha sanontakin kuuluu raskas työ vaatii raskaat huvit, tässä tapauksessa vähän rankenpaa huumoria (kyllä, myös Putous hokemat ovat olleet nosteessa tänä vuonna). Avotoimistossa työskentely on kaikille mukavampaa, kun voi välillä nauraa niin että mahaan sattuu. Ei mitään työtä jaksa tehdä, jos ympärillä ei ole hauskoja ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut.

Tiedelehden artikkelissa 7/2000 kirjoitettiin että nauru on sosiaalista liimaa. "Hyvä vitsi irrottaa hereät naurut, mutta useimmiten nauramme ilman vitsien kaltaisia yllykkeitä. Nauru on ennen kaikkea sosiaalinen signaali, jolla liputetaan leikkiä ja vahvistetaan yhteishenkeä."

Kehotan siis kaikkia nauramaan tänään, aurinkokin paistaa, joten turha jäädä nurkkaan nyhräämään.
 t.Oona

p.s. KISA! Yhdistä sarjakuva ja työpöytä/paikka ja voita haalarimerkki! Vastaukset kommenttikenttään, ensimmäinen oikein vastannut saa haalarimerkin.

1. Mikä paikka?

2. Kenen työpöytä?

3. Kenen ilmoitustaulu?

4. Kenen työpöytä?

5. Kenen työpiste?