Koska JAMKO.. (osa 2.)

..stressaan ihan älyttömästi.

Se on tutor-Oona tässä taas, moi. Osa kaksi siitä, mitä JAMKO on saanut mussa aikaan. Ja totuushan on, että elämä ei ole aina kivaa. Mut aika harvoin se on tosi ikävää. :)

Koska olen edelleen ihminen, joka ei osaa sanoa ei, ja joka haluaa nähdä joka mahdollisuuden, on päivät usein aika täyteen buukattuja. Vuosi JAMKOssa alkoi uusien hommien opettelun lisäksi harjoittelun ja töiden parissa. Kun pitää yhdistää järjestötyöt, vuoropäiväkodin ajen ja myyntityö (Clas Ohlson<3) on päällä välillä vaikeuksia pysyä perässä, missä ollaan (esim. Sanoo toimistolla kavereille "kiitti moi!" ... ) Aamut alkoivat usein 6-13 harkassa, sen jälkeen 14-20 töitä ja vielä 21-22(23?) sähköpostien ja tutorien koulutusmateriaalien tekemistä. Tai vaihtoehtosesti 6-10 töissä, 10-14 toimistolla kokouksissa ja 14-21 harkassa. Rankkaa? Välillä joo. Hermoromahduksia? Välillä joo. Hyviä nauruja? Lukemattomia. :)

Miten sitä sitten jaksaa?

Esimerkki: Otettiin JAMKO tutor- ja liikuntasihteerin, Minniksen, kanssa käyttöön tutorkoulutuksissa vihreät ja punaiset laput palautteen keräämiseen. Kun on kirjoitellut materiaaleja useita yön pimeitä tunteja, pitänyt palavereja ja lähetellyt viestejä edes takaisin ja palkinnoksi saa vajaat 200 tutoria joista useimmat nostavat vihreän lapun, ja jotka vuoden aikana todistavat viikoittain, että ne osaa asiansa, on hymy aika herkässä. Ei, eihän se oo pelkästään mun ansiota, (JAMKOn tutorit on jo valmiiks taattua A-luokkaa) mut hirveen kivaa silti.

Ja ne ihmiset JAMKOssa..<3 (ja että niitä on ikävä!) Mut niistä kerron huomenna! :D
t.OoOo

p.s. Hyvä musiikki pitää mut myös järjissään. Joskus on hyvä vaan unohtaa murehtiminen. Don't you worry child!
Swedish House Mafia - Don't you worry child