...eli tervetuloa tavalliseen koulupäivään. Sinänsä otsikon vinkki toimii ihan joka asiaan elämässä, mutta muun muassa tuollaisia asioita täällä kuulee niin oman kuin muidenkin opetuksen yhteydessä, ja silti me ollaan aika normaaleja. Oma koulutus kulkee aika tiukasti klassinen laulu ja sen opetus edellä, mutta näiden Pitkäkadun seinien sisältä löytyy aika monenlaista osaajaa, tulkaa vaikka katsomaan.
Torstai alkoi kuitenkin vähän erilaisissa merkeissä. Ottaessani vastaan pestin koulutuspoliittisessa eturintamassa, pääsin myös osaksi JAMKin laadunhallinnan kehittämistyöryhmää. Opetuksen laatu kuuluu tiukasti edunvalvontaan, ja silläpä sainkin kunnian osallistua yksiköt ylittävään työntekoon. Muun muassa Jupinaviikon palautteet nousivat keskustelussa esiin, ja maaliskuussa kerättävää palautetta tullaan käsittelemään myöhemmin keväällä. Työryhmästä matka vei Pitkäkadulle, jossa ensin treenattiin pianistiparin kanssa sekalaista settiä biisejä ja sieltä musiikin historian luennolle. Tämän jälkeen sain jopa käytyä salilla toista kertaa tälle vuodelle (ei kuulu tapoihin, vielä, saisi vakiintua mahdollisimman pian), ja siitä seuraamaan opettajaopiskelijakollegoiden opetusharjoittelua plus oma setti ja palautekeskustelu päälle, toisen oppilaan opetusta ihan tavallisesti kahden kesken, sitten omaa treeniä ja nyt tässä koneella, edelleen koululla. Haastavinta kaikessa on se aivojen naksauttaminen oikeaan asentoon oikeassa paikassa, varsinkin kun päässä on yhtäaikaa lauma erikielisiä ja -tyylisiä korvamatoja, jotka kuuluu automaattisesti pakettiin, kun ottaa vastaan opiskelupaikkansa musiikin koulutusohjelmassa. Toistaiseksi oon kuitenkin ihan kunnossa, katsoo tilannetta uudestaan aikaisintaan seuraavalla blogivuorolla.
Jokohan sitä viitsisi lähteä kotiinsa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti