Olen Niina Lampi ja opiskelen toista vuotta toimintaterapiaa ja edellisen vuoden olin vertaistutorina "toikkari"-opiskelijoille, niinkuin meillä näin tutummin puhutaan. Tänä vuonna toimin JAMKOssa vertais- ja degreetutorvastaavana ohjaten kaikkia uusia vertais- ja degreetutoreita kohti haasteita ja niiden yli!
Tämän vuoden tavoitteenani on astua mahdollisimman monta kertaa omalle epämukavuusalueelleni. Tähän tavoitteeseen olen tarttunut jo hanakasti ja laulanut mm. karaokea IC After Hourseilla ja puhunut englantia degreetutoreiden tiimitapaamisessa. Karaokesta ei sen enempää, mutta tänään tiimitapaamisessa koin ylittäneeni itseni puhuessani sujuvaa englantia, ja se jos mikä antoi uutta puhtia pitkän päivän loppumetreillä. Jollain tapaa ihmisen täytyy nauttia siitä, että ei tiedä selviääkö tilanteesta ilman "mie romahan"-hetkiä ja itse taidan kuulua tähän porukkaan.
Tämä viikko alkoi klo 8 aamulla tutorhaastatteluilla Puistokadulla ja iltapäivällä siirryin toimiston puolelle väkertämään Prezi-esityksiä illan tutortiimeihin, joissa minun oli tarkoitus tavata samaan aikaan kanssani vertais- ja degreetutoroinnin aloittaneet kaverit. Tällä kertaa olin vain auditorion edessä takarivin sijaan ja kaikesta jännittämisestä huolimatta, jonka Prezejä tuskaillessani koin, nautin toimestani täysin rinnoin.
Viimeisen jännityspiikin päivään loi ystävälleni yhdessä muiden ystävien kanssa järjestetyt yllärisynttärit. Viimein kotiuduttani melkein 13 tuntia kotoa lähtöni jälkeen koin astuneeni mukavuusalueeni rajan ylitse pariin otteeseen ja olen täysin ansainnut sängyssä löhöilyn, vaikkei se olekaan ergonomisin asento tätä blogia kirjoittaa.
Päivän tärkein opetus on, vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Vertaistutoreita palautteen antamisen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti