Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja omaan useammasta asiasta ihan reilun mielipiteen, mutta henkilökohtaisessa elämässäni politiikka on silti kaukainen asia. Politiikka on näyttäytynyt minulle vaikeasti tajuttavana kapulakielenä, salakähmäisyytenä ja puuduttavina kokouksina, joissa mielenkiintoisimpana momenttina on Rosa Meriläisen hameen mitta ja kuinka paljon sitä kakkosnelosta Vanhasen Matilla olikaan takapihallaan. Miksi näin, vaikka politiikka on perimmiltään yhteisten asioiden hoitamista, joista jokaisen luulisi olevan kiinnostunut?
Siirtyykö suhtautuminen politiikkaan äidinmaidossa? Itse en
lapsuudenkodistani muista ensimmäistäkään kahvipöytäkeskustelua politiikasta, mutta en toisaalta sitäkään,
että sitä olisi erityisesti lakaistu maton alle. Politiikan matalaan profiiliin on joissain
perheissä on saattanut vaikuttaa menneisyyden haamut, kuten ammattiyhdistysliikkeiden
kuohunnat tai radikaali 60-luku opiskelijapolitiikassa, jolloin politiikka oli
aatteellisessa kiehumispisteessä. Toisaalta joissain perheissä vahvat mielipiteet
ovat periytyneet isovanhemmilta lapsenlapsille saakka. Minä olen iloinen siitä,
että minulle ei ole syötetty ajatuksia ja olen saanut muodostaa rauhassa oman
käsitykseni asioista ja yhteiskunnasta.
Keltainen lehdistö on ansioitunut poliitikkojen likapyykin tonkimisessa ja uutisointi lahjusepäilyistä ja kännitöppäilyistä on peittänyt alleen ne todelliset tavoitteet miten ja miksi politiikkaa tehdään. Tuhannen euron taksimatkat ja vastuun pallottelu edestakaisin eivät taida riittää kansalle vastineeksi äänestämisestä. Jos politiikka personoidaan suoraan hämärin tarkoitusperin varustettuihin poliitikkoihin, totta kai asia värittyy negatiivisena ihmisten mielissä. Voihan joukossa olla niitä mätiä omenoita, mutta toivon, että suurin osa on lähtenyt tekemään työtä oikeista syistä.
Monista voi tuntua siltä, että päättäjät ovat vieraantuneet arjesta ja
pienen ihmisen asemasta joihin päätökset vaikuttavat. Tunnistan itsessäni myös
tämän ajattelutavan, mutta JAMKOn edustajistovaalit ovat kuitenkin jossain
määrin pyörtäneet mielipidettäni. Minulla on ollut ilo tavata suuri määrä
ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet vaikuttamaan opiskelijoiden asioihin,
eli toisin sanoen tekemään politiikkaa. Tässä tapauksessa vieraantumisesta ei
ainakaan voi puhua, sillä opiskelijoista koostuva edustajisto ajaa vertaistensa
asioita ja on samalla viivalla, meni syteen tai saveen.
Jokaiselle meistä tulee varmasti mieleen jotain, johon toivoisi muutoksia, mutta tosiasia on, että parannuksia olosuhteisiin ei vain tapahdu. Niitä tehdään. Se ei tarkoita sitä, että on hankittava puku, puoluekirjat ja poliittinen vakaumus. Vaikuttaminen omiin ja yhteisiin asioihin lähtee yksinkertaisista teoista, kuten äänioikeuden käyttämisestä. Siihen on mahdollisuus keskiviikkoon 6.11. klo 12.00 saakka.
- Ja niin, sekin on sitä. Politiikkaa.
Anna
Viestintä- ja edunvalvontasihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti