Terveisiä Edustajiston iltakoulusta. Pienistä aikataulusekaannuksista huolimatta olemme pian käyneet läpi JAMKOn toimintasuunnitelman sekä talousarvion vuosimallia 2014. No worries, en aio käydä näitä asiakirjojen tarkoitusta tai niiden sisältöä sen kummemmin läpi. MuttaihanvaannnopeastikerrottunaneohjaavatJAMKOnensivuodentoimintaa. Noin.
Oma hallituskauteni alkaa olla loppusuoralla. Vuoteen on mahtunut paljon iloa ja riemua sekä onnistumisen kokemuksia. Kääntöpuolena tietenkin myös pettymyksiä ja epäonnistumisia, ja ehkä joskus vähän kyyneleitäkin. Olen muodostanut kalenterini kanssa läheisen suhteen tänä vuonna, ilman sitä en olisi pärjännyt. Muistan, kuinka alkuvuonna silmät innosta kiiluen merkitsin jokaisen tärkeän tapaamisen tai tehtävän kalenteriini. Käytin värikoodeja; vihreä oli koulumerkinnöille, pinkki JAMKOasioille, ja punaisella ympyröin kaikki tosi tärkeät asiat, esim. deadlinet jne. Lisäksi koristelin viikkonäkymiä erivärisillä minipost-it-lapuilla, joihin tärkeänä kirjoittelin eri tehtäviä. Kun sain tehtävän tehtyä, en poistanut lappua, koska pidin siitä, että kalenterini näytti värikkäältä ja täydeltä.
 |
| Liikaa post-it lappuja? |
Näin loppuvuodesta tuo kalenterin täyttämistä kohtaan tuntemani innostus on syystä tai toisesta vähän laantunut. Olen tyytynyt pelkkään mustekynään, post-it lappuja en ole jaksanut enää liimailla, enkä muutenkaan kauheasti riemuitse, jos joudun jonkun asian kalenteriini kirjoittamaan. Usein hallituksen iltakouluissa kuultu lause "ottakaa kalenterit esiin" saa minut huokaisemaan ja joskus jopa lievästi ahdistumaan.
Viharakkaus-suhteeni kalenteriini kuvaa suhdettani myös JAMKOssa toimimiseen. Uskon, että tämä kuvastaa monen muunkin nykyisen tai entisen toimijan tuntemuksia. JAMKOn hallituksessa viettämäni vuosi on ollut eittämättä yksi elämäni parhaista, kuulostaa se kuinka kliseiseltä tahansa. Olen oppinut hurjasti asioita itsestäni, muista ihmisistä, sekä esimerkiksi seuratoiminnan pyörittämisestä, tapahtumajärjestämisestä sekä kokouskäytänteitä ja ylipäätään organisointitaitoja. Tämän kaiken oppimisen sekaan on mahtunut lukemattomia aallonpohjia, hetkiä, jolloin olen itsekseni miettinyt "Miksi mä lähdin mukaan tähän hommaan, miksi???" Nämä romahdukset ovat menneet useimmiten jo päivässä ohi, ja niiden jälkeen olo on ollut taas entistä auvoisempi. En kuitenkaan koskaan ole huolestunut noista negatiivisista tuntemuksista, sillä mielestäni elämässä yleisestikin välillä tulee ja pitääkin tulla voimakkaita tuntemuksia myös sinne miinuksen puolelle, sillä sen jälkeen pystyy taas nauttimaan arkisistakin asioista paljon enemmän.
Kolmen viikon päästä valitaan uudet hallituksen jäsenet. Kolmen viikon! Omat tehtävänihän eivät lopu ennen tammikuuta, mutta silti tuntuu tosi haikealta, että kolmen viikon päästä JAMKOssa on jo "uusi minä". Tai uusi hallitus ylipäätään. Tuntuu oudolta, että ensi vuonna omaan arkipäivääni ei kuulu JAMKOn toimisto, hallituksen iltakoulut tai KOOLS. Järjestökrapulaksikin olen kuullut kutsuttavan sitä oloa, kun ahdistaa, koska ei tiedä, mitä tekisi vapaa-ajalla, jota yhtäkkiä taas on mielin määrin. Ilokseni tulin valituksi vuoden 2014 Edustajistoon, joten kokonaan ei tarvitse pärjätä ilman JAMKOa.
Olen saanut hallituspestini myötä paljon mahtavia, uusia tuttavuuksia, kavereita, jopa ystäviä niin JAMKista, JAMKOsta, Jyväskylästä, mutta myös muualta päin Suomea. En sinisilmäisesti usko, että kaikki luomani ihmissuhteet tulisivat olemaan elinikäisiä, mutta joidenkin uskon, tai ainakin toivon säilyvän.
Loppuvuoden JAMKOssa puurran seuraajani perehdytyksen valmistelussa sekä KOOLSin asioiden hoitamisessa, jotta uusi toimintavuosi voi alkaa. Lisäksi opiskelu vie paljon aikaa, joten suurin osa resursseistani menee erilaisten koulutehtävien työstämiseen. Viikkorytmi tulee olemaan loppuun asti tiivis, mutta yritän nauttia täysillä viimeisistä hetkistäni JAMKOn hallituksessa! :)
Tässä vielä video tiistai-iltanne ratoksi. Tunnistatko itsesi jonkun viikonpäivän kohdalta?
- Erja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti