Kuluvan vuoden aikana olen oppinut, ettei luovuttaminen kuulu sanavarastooni tai toimintatapoihini.
Kun viime vuoden joululomalla ennen puheenjohtajavuoteni alkua pyörittelin mielessäni haasteita ja niiden ennaltaehkäisemistä ja selättämistä, pelkäsin että epäonnistun tai etten osaa toimia oikein vaikeiden tilanteiden edessä. Ensimmäinen haaste tulikin vastaan jo ennen kuin vuosi ennätti vaihtua, kun vasta valitusta hallituksestamme jättäytyi pois yksi henkilö. Haasteesta selvittiin jäljelle jääneen porukan yhteisellä työnjaolla, eikä aikaakaan kun pesti oli täytetty uudelleen.
Koko kevät JAMKOn toimistolla painettiin hommia tiukalla tahdilla ja korkealla motivaatiolla. Kuitenkin ennen kun kesään päästiin, oli hallitus jälleen yhdellä ihmisellä vajaa ja henkilöstöpuolellakin saatu päätökseen 3 rekrytointia. Samaan saumaan, juuri kesäloman kynnyksellä, päättyi lähes 9 vuoden parisuhteeni.
Oma jaksaminen ja johtamistaidot olivat todellisella koetuksella koko alkuvuoden ajan. Miten johtaa toimintaa ja toimijoita jotka vaihtuvat ripeällä tahdilla, miten vaihdokset vaikuttavat ryhmädynamiikkaan ja kuinka uudet tyypit pääsevät toimintaan kiinni ja sitoutuvat siihen? Näitä kysymyksiä pyöritellessäni huomasin, että aivan yhtä tärkeää kuin muiden johtaminen, on osata johtaa itseään.
Tätä työtä ei tehdä yksin. Uskon että jokainen puheenjohtaja opiskelijakuntakentällä pystyy samaistumaan siihen kun tuntuu että koko hallituksen ongelmat lepäävät omilla harteilla. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole yksin kaikkivoipainen. Puheenjohtaja tukee hallitustaan parhaiten luottamalla heidän taitoihinsa ja kykyihin kantaa vastuuta ja unohtaen harhakuvitelmat siitä että kaikki pitää tehdä yksin ja jokaiseen asiaan pitää olla tiukka kontrolli.
Ymmärsin tämän viimeistään siinä vaiheessa kun raskaan kevään lisäksi päätökseen tuli myös parisuhde. Vaikeat asiat eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa, saati elämäntilannetta. Vastuuntuntoisen johtajan on pystyttävä antamaan aikaa itselle jo ennen sitä pistettä kun kaikki voimat on käytetty. Suurin tukeni on tänä vuonna ollut aivan uskomaton varapuheenjohtaja ja luottamukselliset välit koko pääsektorin kesken. Toiminta ei ole pysähtynyt missään vaiheessa, tehtäviä on priorisoitu ja jaettu jokaisen henkilökohtaista jaksamista tukevalla tavalla.
Voin rehellisesti sanoa että vuosi 2013 on ollut tähänastisen elämäni raskain, sekä toimistolla että henkilökohtaisessa elämässä. Uskon ettei ensi vuosi tule olemaan sen helpompi, mikäli Lapinrinteen toimiston ovet minulle aukeavat. Tiedän kuitenkin että tulipa eteen haaste kuin haaste, selviän siitä enkä jää paikoilleni makaamaan tai lamaannu toimintakyvyttömäksi.
Nyt kun marraskuussa katson vuotta taaksepäin, huomaan kuinka paljon asioita on tehty oikein ja hyvin. JAMKO ylitti ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin toimintasuunnitelmaan kirjatun kunnianhimoisen jäsenmäärätavoitteensa, edustajistovaaleissa äänioikeuttaan käytti kasvaneesta jäsenmäärästä huolimatta 39,5 % jäsenistöstämme ja kävijämäärät tapahtumissa ovat olleet jatkuvasti nousussa.
Vuoden aikana on myös luotu paljon uutta ja kehitetty vanhaa; keväällä järjestimme opiskelijakunnille suunnatun koulutuspäivän laadunvarmistuksesta, syksyllä JAMKOn järjestämässä Halloween Hengailuillassa 150 opiskelijaa vietti aikaa pelien ja musiikin parissa ilman alkoholia ja Jyväskylän korkeakoululiikunnan pilotti starttasi ansiokkaasti syyslukukauden myötä. Nämä kollektiiviset onnistumiset motivoivat enemmän kuin mikään yksittäinen henkilökohtainen onnistuminen. Tämän motivaation, kokemuksen ja tunteen palon tahdon ensi vuodeksi antaa käyttöön liitolle, opiskelijakunnille, meille kaikille.
Neea
Hallituksen puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti