Kevätkevätkevät

Kevät, mihin se oikein katosi! Viimeiset kaksi kuukautta ovat sujahtaneet itsellä aivan todella hurjaa vauhtia ohitse. Pääasiassa minut on löytänyt Dynamon kampuksen Ravintola Dynamon kassalta ja nyt viime aikoina olen saattanut vilahtaa keittiövaatteissa, esimiesopiskelijana! Esimieskenttä on vienyt aikaani niin paljon, että päivät ovat venyneet todella pitkiksi, 14 tuntia esimieskenttää, koulutehtäviä ja hallitusjuttuja vähintään. Viime viikon torstaina olin kotona kolmelta, viimeksi sitä on tapahtunut helmikuussa ennen hiihtolomaa! Tänäänkin Dynamolla tuli vietettyä aikaa aamusta iltaan, mutta työn tuloksia nähdään vasta viikon päästä kun vappusimat kuohuaa (toivottavasti).

Pitkät päivät vaativat veronsa ja motivaatiota saa välillä kaivaa todella todella syvältä. Unohtelen asioita, kuten tänäänkin luulin olevani maanantaissa ja jätin palaverin väliin. Senhän piti olla huomenna... Lisäksi kirjoittelen vielä yötä myöten sähköposteja ja koulutehtäviä. Arjen harmaudessa olen kuitenkin saanut iloita välillä pienistäkin asioista. Auringolla on suuri voima ja illallakin on vielä valoisaa, kun pääsee kotiin. Aikaisin aamulla pyöräillessä koululle huomaa luonnon heränneen kevääseen ja tuoksuukin ihan kevät! Aamuauringon säteet Lutakon taloissa, jotka heijastuvat tyyneen järveen, voiko kauniinpaa näkyä olla? Se piristää kummasti. Lisäksi motivaatiota tuovat ystävät, joiden seurasta sai taas pääsiäisenä nauttia. Pienillä asioilla saa aurinkoa päivään, vaikka sitä monet aliarvioivat. Vain se, että pyöräilee kouluun tai käy kymmenen minuutin kävelylenkin ulkona, tekee hyvää mielelle ja keholle.

Näillä sanoilla ja kuvalla (oli aamulla liian kiire ottaa kuva aamuauringosta) haluan valaa uskoa ja toivoa teille rakkaat kanssaopiskelijat. Kyllä se kesä vielä koittaa ja opintopisteet tipahtelee Asioon!

Yrtitkin tykkäävät auringosta! 

 Enää noin 100 tuntia esimieskenttää tekemättä...

- Iina