So Long and Thanks for All the Fish!

Tänään on viimeinen työpäiväni JAMKOssa. Aloitin JAMKOn viestintä- ja edunvalvontasihteerinä aika tarkalleen vuosi sitten (4 päivää vajaa tasan vuosi) ja tänään se päättyy. Lähden jatkamaan omia opintojani Skotlantiin, jossa olisi tarkoitus kirjoittaa väitöskirja seuraavan neljän vuoden aikana. Tällä viimeisellä viikolla töissä olen viettänyt paljon aikaa miettien ja muistellen mennyttä vuottani JAMKOssa.

Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: pitkiä työreissuja, opiskelijabileitä, lumipenkassa peuhaamista, mielenosoituksia, leikkimistä, laulamista, uusia ihmisiä, pupuilua, jälki-istuntoja (JAMKOn siis…), haalarimerkkejä, hassuttelua, mutta ennen kaikkea paljon paljon paljon naurua. Tulen aina muistamaan JAMKOn ja JAMKOlaiset nimenomaan naurusta ja iloisuudesta. Olen saanut JAMKOn poppoon kanssa vuoden aikana nauraa itseni kipeäksi useammin kuin pystyn laskemaan! Työssä on saanut tavata niin mielettömiä tyyppejä, että toivon tuttavuuden jatkuvan loppuelämäni.

Uusista tuttavuuksista huolimatta tämän työn yksi haittapuolia on se, että harvoin pääsee tapaamaan ja ihan vaan olemaan ja hengailemaan opiskelijoiden kanssa. Työ pitää aika tiiviisti kytkettynä omalle työpisteelle. Sen takia parhaimmat muistot vuodesta liittyykin nimenomaan tilanteisiin, jossa on päässyt touhuamaan opiskelijoiden kanssa. Tämmöisiä tilanteita on ollut mm. isot tapahtumat kuten Tursajaiset ja avajaispiknik (jotka ovat jälleen tulossa, muistakaahan mennä paikalle!). Mutta hauskimmat muistot liittyvät ehdottomasti viime keväänä pidettyihin tutorkoulutuksiin, jossa pääsin kouluttamaan (lue: leikkimään ja hassuttelemaan) uusia tutoreita. Kolmen leirin ajan sai pelata ja leikkiä opiskelijoiden kanssa, pääsi tutustumaan juurikin niihin ihmisiin, joiden eteen tätä työtä tehdään ja sai päästää kaiken luovuuden valloilleen aivan huipputyyppien kanssa! Parhaita päiviä JAMKOn palkkalistoilla oli ne, ni. Nyt tällä viikolla on ollutkin aivan ihanaa nähdä ”omat” tutorit touhuamassa uusien opiskelijoiden kanssa toimistolla. Jotenkin vanhan tädin sydäntä ihan lämmittää.

Vaikka olin kuvitellut, että viimeinen työviikko olisi ehkä jotenkin helpohko työmäärän suhteen (ja etenkin, kun seuraajani Anna on jo aloittanut työssään) niin eihän se nyt mennyt ihan niin. JAMKO piti huolta loppuun asti siitä, ettei tässä duunissa tarvitse peukaloita pyöritellä! Viimeiseen viikkoon mahtui tutoreille pienryhmätoiminnan käsikirjan tuottamista ja taittamista, JAMKin toimilupahakemukseen palautteen antamista liittyen tutkimus&kehitys&innovaatio-toiminnan muuttamiseksi opiskelijaläheisemmäksi, graafisten materiaalien tuottamista ja päivittämistä plus kaikkia muita juoksevia asioita ja langanpäiden solmimisia. Kiireestä huolimatta tuntuu hyvältä, että JAMKOsta lähden samalla rytinällä kuin mitä olen vuosi sitten aloittanut: täydessä touhussa suoraan orientaatioviikolla!

Minna oli haltioissaan piffistään...

Vietin eilen viimeistä iltaani Jyväskylässä, koska lähden tänään jo kaupungista pois. Kävin hemmottelemassa itseäni illallisella myös juuri JAMKOsta poisjääneen (tosin vain opintovapaalle) tutor- ja liikuntasihteeri Minnan kanssa, jonka jälkeen ilta ja yö jatkui rennoissa merkeissä Jyväskylän yössä yhdessä JAMKOn hallituksen varapuheenjohtaja Ollin ja nykyisen tutor- ja liikuntasihteeri Oonan kanssa. Tänä aamuna kotiin palatessa kello 4:30 tuntui hyvältä tietää, että opiskelijakunnan toiminnasta pois jääminen sai arvoisensa päätöksen J

Omnomnom...

Nyt heitän hyvästit ja jätän JAMKOn viestinnän ja edunvalvonnan viestintäguru Annan käsiin.

So Long and Thanks for All the Fish!