Kulttuurituottajan uudet vaatteet

Eräänä kauniina elokuun aamuna, vuonna 1989 seisoin sydän pamppaillen luotisuorassa jonossa suuren keltaisen rakennuksen pihassa silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa. Suloinen toimettomuus, telttaretket, kirkkis ja hyppynarut, jäätelötuutit ja huvipuistot olivat taakse jäänyttä elämää. Minulla oli saparot ja tiukasti krepattu etutukka ja asunani neonpinkit, äidin ompelemat verryttelyhousut yhdistettynä kukalliseen kauluspaitaan. My Little Pony - repussa oli huolella valittu penaali, päänsärkyä aiheuttava hajukumi sekä lyijykynä, jonka päässä nytkyi keskittymistä häiritsevä vieteriukko. Kasvot olivat vieraita, pulpetit korkeita ja Aapinen tuoksui oudolta. Tunsin, että olin astumassa johonkin suureen, mikä antaisi suunnan tulevaisuudelleni. Vaikka en täysin tiedostanutkaan mitä tuleman piti, puhkuin intoa ja odotusta.

Eräänä kauniina elokuun aamuna, 24 vuotta myöhemmin koin samankaltaisia tunnelmia ajaessani perhefarmarilla kohti Rajakatua. Minulla oli tällä kertaa aivan itse valittu, maltillisempi asukokonaisuus, uusi kalenteri ja sama into. Olin astunut sen elokuisen aamun viitoittamaa tietä, mutta tehnyt päätökset risteyksissä itse. Osa valitsemistani teistä olivat loivempia, osa täysin umpikujia, mutta lopulta pääsin tälle tielle, jolla minun kuuluu juuri nyt olla.  En ehkä edelleenkään täysin tiedosta mitä tuleman pitää, mutta en malta odottaa että pääsen sinne asti.

Opintojen aloitus, oli kyse perus- tai korkeakoulusta ei juurikaan poikkea ensimmäisestä päivästä uudella työpaikalla. Aloitin JAMKOlla viestintä- ja edunvalvontasihteerinä viime maanantaina. Olen paluumuuttaja Mikkelistä ja ollut yli vuosikymmenen poissa kotikaupungistani. Muutin Saimaan rannalle opiskelemaan Mikkelin ammattikorkeakouluun kulttuurituotantoa ja jäin sille tielleni töihin. Urani olen tehnyt tapahtumapalveluiden tuotannossa ja tapahtumien ja tilaisuuksien markkinoinnissa. Tein myös paljon erilaisia projekteja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa ja yhteistyö opiskelijoiden kanssa on säilyttänyt tuntuman opiskelijaelämän haasteisiin.

Uutta ja mielenkiintoista asiaa on todella paljon ja päivien jälkeen informaatiotulva kaataa petiin aikaisin. Onni on JAMKOn mainio väki, joka auttaa eteenpäin, jos sokkelo käy liian hankalaksi selvittää. Sama joukko on myös opiskelijan tukena ja turvana.  Olen siis teidän opiskelijoiden kanssa eräällä tavalla samalla viivalla, mutta otan rivakan etumatkan, että jatkossa voin olla tasoittamassa teidän tietänne. 

Mahtavaa alkavaa lukuvuotta, toivottavasti kohdataan pian!

Terveisin, 

Anna

Uusi viestintä- ja edunvalvontasihteeri