perjantai 15. maaliskuuta 2013

Rakas päiväkirja...

Tänään aamulla heräsin, kävin pikaisessa suihkussa ja suunnistin pakkasesta huolimatta Rajakadulle JAMKOn toimistolle. Aamupäivän ohjelmassa oli ensi viikon keskiviikkona Helsingissä järjestettävään Näpit irti opintotuesta! -mielenosoitukseen kylttien askartelua. Tosiasiallisesti aikani ei kuitenkaan mennyt tähän.

Aloitin tapani mukaan päivän sähköpostin lukemisella. Olin saanut useita viestejä, joiden joukossa myös opiskelijalta tullut kysymys. Ennen kysymykseen vastaamista laadin kuitenkin paperisen kutsun JAMKOn edustajiston iltakouluun ja printtasin edellisen kokouksen pöytäkirjan. Nämä lappuset kiikutin opiskelijakunnan virallisille ilmoitustauluille. Toivottavasti tämä tehtäviini kuuluva työ ei ole ollut turhaa ja jäsenet lukevat asiakirjoja. Lisäsin pöytäkirjan myös edustajiston Optima-työtilaan ja lähetin asiasta ilmoituksen sähköpostilla kaikille edaattoreille. Melko tylsän kuuloista puuhaa, eikä se totta puhuakseni kovin jännittävää olekaan. Kuitenkin se on osa luottamustehtäväni toimenkuvaa, enkä vaihtaisi pois. Mutta se edustajistosta.

Paperin pyörittelyn lisäksi pääsen tekemään myös palkitsevia ja mielekkäitä asioita. Opiskelijalta tullut avunpyyntö on aina luottamuksen osoitus opiskelijakuntaa kohtaan. Tässä tapauksessa, kuten useimmissa, kysyttiin tutkintosäännön tuntemusta. Koko viime vuoden kyseistä paperia pyöritelleenä tunnen asiakirjan suhteellisen tarkasti, joten vastaaminen ei tuottanut minulle suuriakaan vaikeuksia, mutta avuksi oleminen on aina hyvin palkitsevaa. Siitä tulee sellainen tunne, että tekee oikeasti jotain hyödyllistä ja tärkeää. Suurin osa edunvalvonnan työstähän jää usein opiskelijoilta huomaamatta, koska edunvalvonta on luonteeltaan proaktiivista: pyrimme vaikuttamaan asioihin etukäteen. Jos kaikki menee hyvin, olemme onnistuneet, vaikka vaikutuksemme asiaan on haasteellista osoittaa.

Lounaan jälkeen menimme Neean ja Samin kanssa tapaamaan JYYn poppoota opintotukiasioissa. Viimeistelimme  ensiviikon suurmielenosoituksen bussikyydin ja paikallisen Oodi opintotuelle -mielenilmauksen suunnitelmat. JYYllä oli muuten myös tosi hienoja kylttejä tehtynä suurmielenosoitukseen. Toivottavasti mekin saamme aikaan yhtä komeita. Kylttien tekeminen siis siirtyi ensi viikolle, koska aamulla kaikilla oli niin paljon muuta kiirettä.

JYYltä saimme myös mainosjulisteen Oodi opintotuelle -mielenilmauksesta. Tosin vain paperisen version, joten toimistolle päästyämme skannasin sen ja printtasin viitisen kymmentä julistetta. Neean kanssa vuorasimme julisteilla kaikki Rajakadulla sijaitsevat opiskelijakunnan ilmoitustaulut julistein ja kiinnitimme muutaman myös kahvilan ikkunoihin. Luulisi tapahtuman nyt saavan arvoisensa huomion. Ainakin meillä oli hauskaa, ihan kun olisimme olleet muksuja pahan teossa. :D

Oodi opintotuelle

Nyt päivän päätteeksi olen auttanut Jarkko Pupua Facebookin käytössä (pupun käpälillä on niin kovin vaikea kirjoittaa näppäimistöllä) ja kirjoitellut tämän blogipostauksen. Illalla menen kavereiden kanssa elokuviin. Ja kyllä minulla on vielä kavereita, vaikka JAMKO suurimman osa vapaa-ajastani viekin! Nyt kuitenkin pitää rientää kotiin ja suihkuun, että ehdin ennen leffan alkua takasin keskutaan.

Minulla on ollut oikein antoisa ja naurun täyteinen perjantai maailman parhaiden JAMKO-toimijoiden ja JYY-toimijoiden seurassa. Tästä on hyvä alkaa viikonloppu.

Opiskelija-aktiivin arkea teille valotti,

Tara
epj




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti