Hyvää kesälomaa valtiovarainministeriö!

Kauniiseen, kuumaan kesäpäivään minut herätti radio kertoen, että valtioivarainministeriön tuoreen Talouspolitiikan Strategian mukaan opintotuen saantia tulisi rajoittaa opintojen ohjeaikaan ja korkeakouluopinnoista olisi kannattavaa periä lukukausimaksua.

...anteeksi kuinka?
Ensimmäinen tunne uutisen jälkeen oli epäusko, joka kuitenkin hyvin pian muuttui vihaksi.
Kukaan tuskin on vielä unohtanut sitä vaikuttamistyön määrää, joka keväällä tehtiin, jotta nykymuotoinen opintotuki saatiin säilytettyä. Kehysriihessä hallitus linjasi, että opintotukikuukausien määrää vähennetään, mutta suunnitelmat tukikuukausien käytön rajoittamisesta Talouspolitiikan Strategian esittämällä tavalla saatiin torpattua.

Muutaman hengenvedon jälkeen vihaa seurasi turhautuminen: näiden samojen asioiden kanssa on painittu ties kuinka kauan. Opiskelijaliike on saanut useita torjuntavoittoja, mutta resurssien huvetessa huonojen muutosten ehkäisemiseen, ei varsinaista kehitystä ole toivotulla tavalla saavutettu. Kahden kuukauden erätauon jälkeen olemme ilmeisesti jälleen palaamassa kehään, saman asian tiimoilta.

Mitä valtiovarainministeriö esittää?

VM:n mukaan suomalaisessa korkeakoulutuksessa keskeisenä ongelmana on korkea valmistumisikä (28v.). Asiakirjan mukaan esim. Britanniassa valmistutaan keskimäärin jo 24-vuotiaina. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen valtio menettää neljän vuoden edestä ansiotulon veroa hyvä palkkaisilta korkeakoulutetuilta. Vai tarkoittaako sittenkään?

"Suomessa koulutusta vastaavan työpaikan saamiseen kuluu runsas vuosi valmistumisesta, kun esimerkiksi raportin ihannoimassa Iso-Britanniassa aikaa tuhraantuu lähes seitsemän vuotta" kerrotaan SAMOKin ja SYLin yhteisessä kannanotossa.

Strategiassa löydetään kaksi pääsyytä sille, miksi valmistumisikä on korkea:
1) suomalaiset aloittavat korkeakouluopintonsa verrattain vanhoina (21v.)
2) suomalaisten korkeakouluopinnot kestävät liian kauan (ohjeajassa valmistuu yliopisto-opiskelijoista 21% ja amk-opiskelijoista 28%)

Molempiin syihin voidaan yhtenä selityksenä antaa työnteko.

"Yhteiskunta menettää verotuloja, mikäli opiskelija tekee vähemmän töitä tai pienemmällä palkalla, kun hän tekisi valmistumisensa jälkeen" väittää strategia. Niin, sillä edellytyksellä, että vastavalmistunut saa koulutustaan vastaavaa työtä. Työnsaannissa huomattavasti mahdollisuuksia lisää (oman alan) työkokemus, jota on kerätty opintojen aikana. Näkemykseni mukaan meille on edullisempaa, että opiskelija rahoittaa itse opintojaan tekemällä töitä (välttäen opintolainaa) ja työllistyy nopeasti valmistumisen jälkeen, kuin valmistuu nopeasti velkataakka niskassaan ja tekee koulutustaan vastaamatonta matalapalkkatyötä tai on työttömänä pitkään ennen työllistymistään koulutustaan vastaavasti. Sitä paitsi ainakin tällä hetkellä Suomessa pitkään työttömänä olleet korkeakoulutetut työllistyvät erittäin heikosti koulutustaan vastaavasti.

Strategian väite "Lisäksi nopeampi valmistuminen saattaisi tarkoittaa sitä, että opiskelijat pääsisivät nopeammin koulutustaan vastaaviin tehtäviin" on mielenkiintoinen. Ennen talouden taantumaa tämä asia ei ollut edes ongelma ja työkokemuksen jäädessä pois, työllistyminen tuskin olisi nopeampaa. En ymmärrä väitteen logiikkaa lainkaan.

"Tilastoihin pohjautuvien tutkimusten perusteella tiedetään, että yksi mahdollinen keino opintoaikojen lyhentämiseksi on kasvattaa valmistumisen pitkittymisestä opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia" todetaan strategiassa. Surullista. Strategiassa tiedostetaan myös se, että tällainen saattaisi lisätä tutkintojen keskeyttämistä, mutta sitä ei pidetä suurena ongelmana. Eikö keskeyttäjien kouluttaminen olekaan ollut turhaa rahanmenoa, jos kesken opintoja tehty työkin nähdään valtion kannalta verotulon menetyksenä?

Opiskelijalle aiheutuvaksi kustannukseksi esitetään lukukausimaksuja tai lukukausimaksuja ohjeajan ylittäville. Esityksen mukaan lukukausimaksut lankeaisivat makettavaksi onneksi vasta jälkikäteen, kun vuositulot olisivat riittävän suuret. Opintososiaalisen etuuden ollessa osittain lainamuotoista, opintojen pitkittyminen lisää jo nyt opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia. Jos ohjeajan ylittänyt ei saa opintotukeakaan, hyvin todennäköisesti erityisesti vähävaraisemmista perheistä tulevien opinnot päättyvät ohjeajan päättymiseen. Millä tavoin nämä "säästötoimenpiteet" kehittävät koulutuksen tasa-arvoisuutta, joka kuitenkin on selkeästi kirjattu hallituskauden tavoitteeksi?

Tai sitten opiskelijan toimeentulo lankeaa opiskelukunnan vastuulle. Mitähän Jyväskylän kunnanisät siitä tuumaisivat kun 20 000:sta korkeakouluopiskelijasta ohjeajan ylittävät (oman arvioni mukaan nykyluvuilla 10 000 opiskelijaa) jonottaisi Hannikaisenkadun sosiaaliaseman ovella toimeentulotukea?

Hämmentävästi ainakaan tässä kohtaa stategiaa ei mainita sanallakaan opinto-ohjauksen merkitystä tai siihen panostamista. Pelkkää keppiä eikä yhtään porkkanaa. Asiakirja ei myöskään esitä keinoja toisen mainitsemansa ongelman aiheuttajan, korkean opintojen aloitusiän, korjaamiseksi.

Strategia ottaa kantaa myös Suomen koulutusrakenteeseen:
"Ylemmässä korkeakoulututkinnossa sen sijaan ei maksettaisi opintorahaa ja asumislisää vaan opintotuki olisi opintolainaperustainen."
"Mikäli myös Suomessa  [verraten Britannian malliin] korkeakouluopiskelijat suorittaisivat lähtökohtaisesti alemman korkeakoulututkinnon, valmistumisajat lyhenisivät ja ylemmän korkea koulututkinnon suorittajiksi saattaisi valikoitua entistä motivoituneempia opiskelijoita."

Toisin sanoen valtiovarainministeriön mielestä olemme ylikoulutettua kansaa. Erään viisaan sanoja lainatakseni: kiinalaiset nauraisivat, jos kuulisivat Suomen yrittävän parantaa kilpailukykyään koulutustasoaan alentamalla.


Opiskelevaa Suomea puolustaen,

Tara
epj