Kävin viime viikolla kaupassa Lappeenrannassa. Kyseessä oli ihan tavallinen ruokakauppa ja päämääränä oli ostaa maitoa, kahvipaketti, vihanneksia ja nuudeleita. Ihan peruskauraa siis. Koska kauppa oli minulle, pääsääntöisesti Jyväskylän kaupoissa asioivalle, ennestään tuntematon, kesti melko pitkään löytää etsimäni tuotteet. Alkoi harmittaa. Myyjiä ei näkynyt missään, keneltäkään ei voinut kysyä ja aikaa tuhlautui tarpeettoman paljon ostettavan tavaran määrään nähden.
Kun viimein olin löytänyt kaiken, menin kassalle naama väärinpäin päässä ja kuumakin oli ehtinyt tulla toppatakissa. Jatkuvasti pauhaavat kuulutukset ärsyttivät ja oli nälkä. Kassajonot olivat kuitenkin lyhyet, koska kassalla työskentelevä myyjä oli hirmutehokas. Tehokkuudesta huolimatta myyjä katsoi silmiin tervehtiessään, kysyi olisinko tarvinnut pussia ostoksilleni, kertoi rahastettavan summan selkeästi ja vielä kaiken kukkuraksi toivotti hyvää viikonloppua. Mitä?! Hämmennyin myyjän ystävällisyydestä ja aidosta asiakaskohtaamisesta niin paljon, etten osannut vastata kuin mumisemalla omiani.
Hämmentävä tilanne.. Ainakin minä olen kaupoissa asioidessani tottunut saamaan huonoa palvelua läpi myymälän: ohi juoksevia myyjiä osastolla, tavaran paikkaa kysyessä käden huitaisun "se on jossaan tuolla", sotkua, pitkät jonot, hitaan kassahenkilön ja hymystä ei tietoakaan, saatika hyvän päivänjatkon -toivotuksesta.
Ihmisen kokiessa vääryyttä tai saadessaan osakseen huonoa palvelua, muistetaan kauppaa tai muuta tahoa usein seikkaperäisellä ja pöyristyneellä palautteella surkeasta palvelusta. Mutta silloin harvoin kun kohdalle sattuu työntekijä, joka näyttää tykkäävän työstään, on iloinen ja tehokas, ei hänelle muisteta antaa edes välitöntä kiitosta. Eikä kukaan nyt ainakaan ala käyttämään aikaansa palautekirjeeseen, jossa kiittelee myyjää hyvästä palvelusta. Eihän?
Minä kirjoitin tälläisen palautteen. Kirjoitan usein, kun siihen on oikeasti aihetta. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että minä sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani juuri kaupan asiakkaan antamalla hyvällä palautteella. Työhaastatteluun mennessä on aika kova valttikortti, jos on konkreettista näyttöä omasta osaamisestaa. Toinen syy hyvän palautteen kirjoittamiseen on, että siitä tulee hyvä mieli. Ei vain minulle vaan ennen kaikkea sille työntekijälle, jolle kiitos tulee ja kuuluu.
Palautteen annon voi siis ajatella tilaisuutena kiittää tai vaikuttaa jonkun ihmisen loppuelämään - hyvässä ja huonossa. Jupinaviikko toimii erinomaisena esimerkkinä tästä. Muistitko antaa syksyn Jupinaviikoilla myös ruusuja risujen seassa? Koulusta tulee kokonaiskuvaltaa erittäin negatiivinen, jos JAMKin laadunvarmistusjärjestelmään kuuluva Jupinaviikko sisältää vain negatiivista palautetta. Kuka opettaja hoitaa hommansa ja on innostava, ovatko siivoojat tehneet puhdasta jälkeä, löysitkö juuri etsimäsi tiedon tai vähän enemmänkin opintotoimistosta?
Kun siis seuraavan kerran sinulle tarjoutuu mahdollisuus antaa palautetta, käytä tilaisuutesi. Huonossa, mutta ennen kaikkea hyvässä.
t. Oona, tutor- ja liikuntasihteeri
Tärkeä pointti, todellakin. Jupinaviikon nimessäkin ikävä kyllä korostetaan kertomaan asioita jotka ovat huonosti, annan omat kommenttini lähes poikkeuksetta jokaisella jupinaviikolla, mutta en todellakaan osaa suoralta kädeltä sanoa annoinko myös positiivista palautetta. Hoksasin myös, että tursaillekin sanottiin vain, että nyt on mahdollisuus antaa kritiikkiä - niin, voihan kritiikki tosiaan olla positiivistakin! Hmm, seuraavalla jupinaviikolla voisikin ehkä hiukan alleviivata sitä, että myös hyvin olevia asioita kannattaa tuoda esille, sillä oman käsitykseni mukaan JAMKista (ja toki myös JAMKOsta) on enemmän hyvää kuin pahaa sanottavaa (: Hyvää joulunodotusta sinne toimistoon! (:
VastaaPoista